Olen koiraihminen. Meillä on lapsuudessani ollut kaksi irlanninsetteriä, Oliver ja Wilma. Voi kuinka paljon rakkautta ja raivoa nämä kaksi ihanaa pitkäsäärtä onkaan tuonut elämääni. Tämänhetkinen elämäntilanne ei oikein anna periksi koiralle, mutta toivottavasti jonain päivänä töistä tullessani odottaisi minua kotona häntää heiluttava karvapallero.

Kun näen koiran alan sillai ärsyttävästi lässyttämään – oh doggy doggy, voi kuin sinä olet ihana pikku karvapallero, oh you little precious thing. Viimeksi eilen tapasin 9 viikkoa vanhan labradorinpennun. Tiedättekö, kuin jollain ihmisillä on nk. gaydar, niin minulla on varmastikin puppydar. Jotenkin mä aina bongailen ihania pikku koiranpentuja joka puolelta. Ja se ei todellakaan haittaa, koska aivan mahdottoman söpöjä otuksia olen tällä supervoimallani päässyt pusuttelemaan.

Aamulla kuin avasin koneen oli kaverini, joka opiskelee musiikkialaa, postannu jälleen loistavan musavideon. Tää kaveri on myös koiraihminen. Taas näitä hetkiä kuin elämä hymyilee – hyvää musaa ja koiria samassa paketissa. Kyseessä on siis Mayer Hawthorne kipaleella Her Favorite Song.

Pari vuotta sitten olin Flowssa kuuntelemassa Mayer Hawthornea, suosittelen tutustumaan kaverin tuotantoon. Mä olen ainakin jammaillut koko aamun tämän uuden biisin mukana. Shake it off!

Jostain syystä en saa videota näkymään suoraan tässä postauksessa, mutta tässä linkki. Käykää kuuntelemassa!

//www.youtube.com/embed/RWkjcq_N2YQ

Kuvat ovat lainattuja taidokkaalta sveitsiläiseltä valokuvaajalta Sebastian Magnanilta, linkit löytyvät kuvaa klikkaamalla.