smile smile smile
Olimme eilen kenties viimeisellä yhteisellä iltakävelyllä kotikylässämme. Jälleen kerran läpikävimme tunteitamme ja ajatuksiamme kuluneesta 8 kuukaudesta.
Elämäni täällä on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.
Mitä nämä 8 kuukautta sitten ovat minulle antanut? Olen varma, että enemmän kuin vielä oivallan. Rakkaus luontoon, läheisiin ihmisiin ja itseeni ovat ainakin vahvistuneet. Se on jo aika paljon se.
Kaksi kuukautta sitten tapasimme Portugalissa pariskunnan kenen kanssa juttelimme 10 minuuttia. Viime viikon perjantaina tapsimme heidät sattumalta Aberdeenissä. Ilta päättyi siihen, että jäimme heille yöksi. Olimme yhteydessä koko edellisen viikon ja taas viime viikonloppuna nähtiin heidät ja heidän ihanat ystävänsä. Ihanat B & M eivät edes tiedä kuinka paljon iloa ja voimaa heidän läsnäolonsa on meille antanut. Wicked & totally kick-ass peeps!
En usko kohtaloon – mutta jotenkin tahdon uskoa, että siihen on syy miksi tapasimme nämä ihmiset, ekaksi Portugalissa ja sitten Skotlannissa.
Enää yksi yö. Sitten lähdemme kotiin. Tunteet ovat pinnassa. Olen äärettömän onnellinen. Pian nähdään perhe ja ystävät. Ne ovat ne elämän sokeri! Muiskkk!
psst. tapasimme nuo yllä olevassa kuvassa olevat kolme kaverusta eilen ja kun kysyin saanko ottaa heistä kuvan, vastasivat he näin: ”oh, certainly my dear and you know, you just made us the happiest trio in the village!”. Score.