Tanssi ja musiikki ne yhteen sopii – historiaa unohtamatta
Yritin rikkoa tavan kirjoittaa viikon päätteeksi mutta eipä onnistunut tämä. En tiedä yrittikö joku pöpö iskeä, mutta vietin varmuudeksi osan viikosta kotona. Omituinen vetämättömyys, lihasten väsymys ja pieni päänsärky kun kuulosti liian epäilyttävältä huomioiden nykyisen tilanteen. Kuitenkin omaolo-sovellus arvioi, että seuranta kotoa riittää ja tarvetta koronatestaukseen ei ole. Loppuviikosta olo paranikin ja oli pirteämpi, liekö kyseessä ollut syysväsymys vai joku vakavampi jäi siis selvittämättä. Alla aloitettu kirjoitus ja jatkoa siihen. Nyt pohdinta siirtyi enemmän kehollisuuteen sekä Tähän viikkoon palaan myöhemmin.
***
Pitääpä rikkoa tuttu kaava ja kirjoittaakin nyt jo yhden tunnin jälkeen. Maanantain sambatunnilla jatkui edellisviikon teema eli erilaiset samban perusaskeleet ja koreo, jossa vaihteli fiilistely ja nopeammat kohdat. Sama tehtiin nopeampaan enredoon eli biisiin, jonka sambakoulut tekee karnevaaleille vuosittain. Tahti oli aika nopea mutta toisaalta samba on hyvää nopeustreeniä. Muistan joskus kyselleeni yhdeltä itseäni vanhemmalta tanssin harrastajalta mitkä asiat iän myötä muuttuvat vaikeaksi ja reaktiokyky oli yksi sellainen, jonka hän mainitsi.
Soittotreeneissä soitettiin samba-reggaeta ja jäin vähäksi aikaa kuuntelemaan. Taas heräsi kiinnostus ymmärtää tarkemmin eri tanssien ja musiikkityylien historiaa. Samba-reggaen rytmi tuo vahvasti fiiliksiä myös street-lajeista ja yksi asia, joka tanssissa kiehtoo on eri tanssilajeiksi muuttuneiden tanssien yhteiset piirteet ja historia. Niin samba-reggaessa kuin streetissäkin on vaikutteita afro-tanssista ja onkin kiinnostavaa miten moninaiseksi jo pelkästään street-lajit ovat muodostuneet kaikkine ”alalajeineen”. Ihminen on luova eläin ja vaikutteille altis.
Samba-reggaen kautta jäin myös miettimään tanssin ja musiikin yhteyttä. Molemmat ovat toisistaan erottamattomia vaikka toisaalta, miksei tanssia voisi ilman musiikkiakin tai pelkkään rytmiin, kuten sambassa, joka toisaaltakin sekin on omanlaistaan musiikkia. Kuitenkin miten eri rytmit tai sävelkulut voivat jossain määrin ”kuulostaa” liikkeeltä ja esimerkiksi matala rumpu pyöreältä, isolta liikkeeltä, kun taas terävämpi nakutus kuulostaa enemmän aksenteilta, joita voi tehdä vaikkapa jaloilla tai käsillä on mielenkiintoista. Mitä kehossa tapahtuu tällöin? Se miltä joku soitin tai melodia kuulostaa on tietenkin henkilökohtaista, joka tekee asiasta vieläkin jännemmän pohtia ja joskus onkin todella vaikeaa saada jonkun toisen liikekielestä käsitystä jos se on kovin erilaista verrattuna omaan tapaan tanssia.
Tanssi ja musiikki ovat säilyneet koko ihmisen olemassaolon ajan ja niissä molemmissa on erikoinen piirre, että ne ovat jossain määrin meditatiivisia. Itselleni tanssi on ollut vastapainoa työlle ja uskon, että olen jaksanut Suomen pimeän talven ja välillä aika haastavatkin elämäntilanteet, koska tanssin avulla hankaliin asioihin on saanut etäisyyttä. Pelkillä lyömäsoittimilla soitettava musiikki on itselleni sellainen, jossa pääsee helposti ns. flow-tilaan eli rytmi vie ja kertoo mitä tehdä ilman suurempaa miettimistä. Tämä aihe kiinnostaakin erityisesti, sillä työn yhteydessä puhutaan paljon flow:sta mutta miten toimii ns. kehollinen flow-tila? Hieman vastaavaa olen huomannut myös musiikissa mutta myös lenkkeilyssä, jossa parhaita hetkiä ovat olleet se, kun on voinut laulaa tai soittaa kappaleita sitä mukaan kun niitä tulee mieleen ”tätä haluan kokeilla” tai lenkkeillessä ”mihinkähän tämä polku vie” -tyylisesti.
Olen huomannut, että kaikkia harrastamiani tanssilajeja yhdistää niiden afrikkalaiset juuret. Viime aikoina esille on noussut se, että tanssin yhteydessä pitäisi kertoa myös sen historiasta. Aihepiiri on haastava ja joskus mietin miten paljon oikeasti ymmärrän jostain lajista. Pelkästään eri latinotansseissa espanjan kielen opettelu ja sanoitusten kääntäminen herätti monia pohdintoja kulttuurista ja siitä, miten suhtautua esimerkiksi sanoituksiin, jotka ainakin itselle kuulostavat naisia halventaviksi.
Länsimaissa asiat on tapana pilkkoa ja erotella pieniksi yksityiskohdiksi. Mennään tanssitunnille, jossa opetellaan erilaisia askeleita ja koreografioita. Myöhemmin voidaan osallistua erilliseen ”musiikinkuuntelu”-työpajaan tai opetellaan vapaata tanssia eli freestylea. Musiikissa taas opetellaan aluksi nuotit ja jossain vaiheessa aletaan miettiä tulkintaa. Ehkäpä afro-taustaiset tanssit kiehtovat itseäni niiden tarjoamalla vapauden tunteella. Nyt laajemmalle noussut keskustelu on kiinnostavaa ja toivon, että ymmärrän aihetta paremmin kun siitä käydään keskustelua.