Tasaista tekemistä mutta hauskaa joka tapauksessa
Tunnelmia syksyltä – joskus sitä laittaa kaikkensa peliin ja sen jälkeen muistaa, että harrastushan tässä on kuitenkin kyseessä – mutta miten se vaan on niin vaikeaa muistaa välillä?
Hupsista, aikahan on vierähtänyt ja kaikenlaista on tapahtunut. Isoimpana ehkä uusi porukka, johon pääsin tanssimaan. En tosin suoraan vaan varasijalta mutta jos itseä pitää haastaa niin nyt ehkäpä on tullut niin tehtyä. Porukka on tosi hyvä ja sen osalta hienoinen impostor-syndrooma on hiipimässä esiin, toivottavasti oman paikan pystyy lunastamaan koska jatkuva alisuoriutuminen on aina tylsää. Motivoivaa kuitenkin on, että ryhmä alkaa tekemään koreota locking-tyyliin ja se on yksi suosikkejani. Lockingia tanssitaan letkeään funk-tyyliseen musiikkiin ja se on ainakin omasta mielestäni hyvänmielen musiikkia.
House-treeneissä on opeteltu uusia stepsejä, jotka kuitenkin on olleet jossain määrin jo ennestään tuttuja. Salsa-askeleesta on tehty myös houseen vääntyviä askeleita ja niiden tanssiminen house-tunneilla tuntuu vähintäänkin erikoiselta. Millainen on housen tyyli kun helposti kyseiset askeleet tanssisi tutulla salsa-tyylillä. Koreo-tunnilla syksyn päätösesitykseen (jos sellaisia nyt voidaan järjestää) tuli tuttu korea ”don’t gas me” -biisiin ja sekin vaatii palauttelua, että askeleet muistaisi mutta koreot oppii yllättävän nopeasti kun on ennestään tutut askeleet ja voi keskittyä muistamaan askelten järjestyksen mutta ei joudu miettimään erikseen sitä, miten kyseiset askeleet tehtäisiin.
Samba-tunnit on siirtyneet uudelle koululle, joka on vähän vaatinut totuttelua aikatauluihin. Enää ei pysty fiilispohjalta vaan nopeasti sinkoamaan treeneihin töistä mutta uusi koulu on kyllä myös hieno. Olen ottanut taas tavoitteeksi tanssia koroilla enemmän mutta joskus kyllä turhauttaa, tossuilla olisi niin paljon helpompaa monikin asia. Ja apua, tanssi on kyllä niin kiva ja moninainen harrastus. Samban rytmit on aina kiehtoneet, mutta myös street-tunneilla on nyt treenattu rytmejä ja tiistain street-koreossa on todella kiva lattiakohta (lattiakohdat on aina kivoja ja haastavia kun suurimman osan ajasta sitä sattuneesta syystä on jaloillaan), jossa on kivat rytmien taputtelut.
Melkein myös unohdin, että jotain asiaa kun treenaa vuosia niin sitten joku päivä hoksaa mistä on oikeastaan kyse. Reggaeton-tekniikkatunnilla reilun viikon takaa yhtäkkiä hoksasin miten rintakehää pyöritetään oikein – ja tuloksena tästä oli kyllä selkälihakset aika kipeät seuraavana päivänä. Myös koreon uuteen osaan on tullut mielenkiintoisia juttuja, jotka on aika erilaisia kun mihin on tottunut. Kunhan osaan paremmin muodostaa ajatukseni tai kuvailla tyyliä niin sitten palaan asiaan.
Tasaisen harrastamisen ja mukavien treenien viikkoja on siis ollut.