Ja niinpä niin, taas on hetki vierähtänyt kuin huomaamatta. Mitä tanssin saralle siis kuuluu? Kauden lähestyessä loppuaan aletaan tehdä esityksiä syysnäytökseen tai näin on ainakin streetissä ja housessa. Vallitsevasta tilanteesta huolimatta esityksen ollaan pitämässä mutta yleisön määrä on rajoitettu ja varmasti muitakin erityiskäytäntöjä on luvassa. Molemmat esitykset on tosi kivoja, joka voi kuulostaa laimealta mutta aina niin ei ole. Kun on fiilisihminen niin jännitän usein biisivalintaa. Jos se ei ole yhtään mieleen niin koreon treenaaminenkin on vähemmän mukaansatempaavaa mutta toisaalta loppujen lopuksi aina sen innon jossain vaiheessa saa mutta kivalla biisillä nopeammin.

Joulukuussa oleva Dance and Show on taas sunnuntain tanssiporukan ensimmäinen ja itselleni myös viimeinen kun näillä näkymin hyppään toiseen ryhmään mutta vielä on treenattavaa. Tapahtuma järjestetään puolestaan ilman yleisöä ja paikalla käydään, esiinnytään ja lähdetään samantien pois. Jostain syystä tämä koreo ei itselleni oikein heti lähtenyt liikkeelle vaan tuntui, että viikosta toiseen en vaan saanut liikkeitä tehtyä niin, että se olisi tuntunut kokonaisvaltaiselta eikä siltä, että teen ne puolittain. Nyt vähitellen paikkojen ja muun tekemisen myötä oikeanlainen fiilis alkaa tulla itselle siitä, että olen oikeasti tekemässä jotain. Ehkäpä se johtuu ihmisten erilaisuudesta ja tavoista liikkua eri tavoilla, että jotkut asiat tuntuvat luontaisemmilta kuin toiset.

Samban puolella pari viikkoa on tehty samaa sarjaa, joka on tullut tutuksi erään brassiopen workshopista. Jostain syystä kyseinen sarja on ollut sellainen, että se on ollut suhteellisen nopea omaksua ja liikkeet on jäänyt hyvin mieleen verrattuna vaikka parin viikon takaiseen. Vaikka inhoa normaalissa elämässä draamaa yli kaiken niin tanssissa se on tuo mukavaa lisää ja sarjan jalan ojennukset ja heitot tuo juuri mukavasti dramaattisuutta omaan makuun. Tästä tulikin mieleen, että tanssi ja esiintyminen on mahtavia harrastuksia juuri sen vuoksi, että niissä voi olla joku muu kuin mitä taas arkielämässä on. Arkiminäni tuskin tanssisi tai ainakaan esiintyisi mutta niin typerältä kuin se voi kuulostaakin, niin joku sisäinen diiva kaiketi on olemassa, joka taas voi tanssin kautta tulla ainakin välillä hetkeksi esiin ja sitä arjesta irtautumista usein kaipaakin.

Viime postauksessa mainitsin lockingin ja myös sitä on treenattu menneellä viikolla. Lockingin historiaan tutustuessa, tanssityyli on syntynyt virheestä kun Don Cambell unohti esiintyessä tanssiliikkeensä ja teki lockingille tyypillisen osoituksen ja siitä alkoi locking (todella tiivistettynä, pidempi versio linkissä). Lockingin rentous ja humoristisuus tekee siitä kiinnostavaa. Rentous ei aina ole niin helppoa vaikka sitä voisi ajatella samana kuin velttous mutta rentous on myös aktiivisuutta mutta rentoja asioita on mahdollista tehdä nopeasti. Esimerkiksi lockingissa tehtävät wrist rollit on yllättävän haastava vaikka voisi ajatella, että ”sehän nyt on vaan ranteiden pyöritystä”.

Aikaisemmin jo mietin sitä, miten tanssissa ei voi paeta historiaa ja esimerkiksi lockingissa tehtävät uncle sam points,jonka nimi on tullut juurikin jenkkien Uncle Sam ”I want you” -julisteista. Tanssi kehittyy ja muotoutuu vallitsevan ajan mukaan ja toisaalta tanssin keinoin voi ilmaista monia tunteita. Onkin hieman harmi, että tanssia ei aina osata mieltää mitä parhaimpana keinona ilmaista tunteita tai jopa mielipiteitä vaan se helposti mielletään pelkästään liikuntana, missä se toki myös on mitä mainoin muoto. Seuraavana jäänkin etsimään, löydänkö kiinnostavia ”nais-lockkaajia” kun suurimmassa osassa Youtube-videoita näyttäisi tanssijoina olevan miehiä.

Tunnelmia syksyltä – joskus sitä laittaa kaikkensa peliin ja sen jälkeen muistaa, että harrastushan tässä on kuitenkin kyseessä – mutta miten se vaan on niin vaikeaa muistaa välillä?

Hupsista, aikahan on vierähtänyt ja kaikenlaista on tapahtunut. Isoimpana ehkä uusi porukka, johon pääsin tanssimaan. En tosin suoraan vaan varasijalta mutta jos itseä pitää haastaa niin nyt ehkäpä on tullut niin tehtyä. Porukka on tosi hyvä ja sen osalta hienoinen impostor-syndrooma on hiipimässä esiin, toivottavasti oman paikan pystyy lunastamaan koska jatkuva alisuoriutuminen on aina tylsää. Motivoivaa kuitenkin on, että ryhmä alkaa tekemään koreota locking-tyyliin ja se on yksi suosikkejani. Lockingia tanssitaan letkeään funk-tyyliseen musiikkiin ja se on ainakin omasta mielestäni hyvänmielen musiikkia.

House-treeneissä on opeteltu uusia stepsejä, jotka kuitenkin on olleet jossain määrin jo ennestään tuttuja. Salsa-askeleesta on tehty myös houseen vääntyviä askeleita ja niiden tanssiminen house-tunneilla tuntuu vähintäänkin erikoiselta. Millainen on housen tyyli kun helposti kyseiset askeleet tanssisi tutulla salsa-tyylillä. Koreo-tunnilla syksyn päätösesitykseen (jos sellaisia nyt voidaan järjestää) tuli tuttu korea ”don’t gas me” -biisiin ja sekin vaatii palauttelua, että askeleet muistaisi mutta koreot oppii yllättävän nopeasti kun on ennestään tutut askeleet ja voi keskittyä muistamaan askelten järjestyksen mutta ei joudu miettimään erikseen sitä, miten kyseiset askeleet tehtäisiin.

Samba-tunnit on siirtyneet uudelle koululle, joka on vähän vaatinut totuttelua aikatauluihin. Enää ei pysty fiilispohjalta vaan nopeasti sinkoamaan treeneihin töistä mutta uusi koulu on kyllä myös hieno. Olen ottanut taas tavoitteeksi tanssia koroilla enemmän mutta joskus kyllä turhauttaa, tossuilla olisi niin paljon helpompaa monikin asia. Ja apua, tanssi on kyllä niin kiva ja moninainen harrastus. Samban rytmit on aina kiehtoneet, mutta myös street-tunneilla on nyt treenattu rytmejä ja tiistain street-koreossa on todella kiva lattiakohta (lattiakohdat on aina kivoja ja haastavia kun suurimman osan ajasta sitä sattuneesta syystä on jaloillaan), jossa on kivat rytmien taputtelut.

Melkein myös unohdin, että jotain asiaa kun treenaa vuosia niin sitten joku päivä hoksaa mistä on oikeastaan kyse. Reggaeton-tekniikkatunnilla reilun viikon takaa yhtäkkiä hoksasin miten rintakehää pyöritetään oikein – ja tuloksena tästä oli kyllä selkälihakset aika kipeät seuraavana päivänä. Myös koreon uuteen osaan on tullut mielenkiintoisia juttuja, jotka on aika erilaisia kun mihin on tottunut. Kunhan osaan paremmin muodostaa ajatukseni tai kuvailla tyyliä niin sitten palaan asiaan.

Tasaisen harrastamisen ja mukavien treenien viikkoja on siis ollut.