Minä. Me. Mun perhe.

Kello on nyt jotain kaksi iltapäivällä. Mun vauva nukkua tuhisee päikkäreitä omassa sängyssään. Mies katsoo jalkapalloa. Tuntuu jotenkin semmoselta oikein perinteiseltä sunnuntailta, tai semmoselta mitä sen ”pitäis” olla. Parin kuukauden päästä tulee vuosi täyteen elämää takaisin kotimaassa!

Muutettiin siis viime toukokuussa takaisin Suomeen Espanjasta. Minä (raskaana), mun mies ja meidän ihana koira. Me molemmat päädyttiin siihen, että täällä meillä on parempi tukiverkosto, ja parempi tuki valtiolta, kun vauva syntyy (eihän me kumpikaan oikein tiedetty vauvoista mitään!) Ja täällä sitä nyt ollaan räntäsateessa Helsingissä.

Minä – 30-kymppinen tarjoilija, kovaääninen ilopilleri, urheiluhullu. Mies – 32 -vuotias surffaava punkkari-kokki, joka toipuu pahasta burn outista. Meillä on siis pieni ihana 6kk:n ikäinen tyttövauva, ja pieni sekaroituinen koira.

En oikein ihan täysin vielä tiedä mikä tän blogin tarkoitus on, mutta se varmaan tässä hahmottuu pikkuhiljaa. Mulla on tässä herännyt kova kiinnostus ekologisempaan, mahdollisimman luonnonmukaiseen elämään (vaikka paljon kierrätän ja näin, tuntuu että haluan tehdä jotain vielä enemmän). Ja ylikulutus on jotenkin alkanut ihan ahdistamaan. Vauvan syntymän myötä oon alkanut välttämään mahdollisimman paljon kemikaaleja, hajusteita ja kaikkia ei-luonnonmukaisia materiaaleja. Joten mä ajattelin, että tän blogin avulla voisin jotenkin dokumentoida tätä mun ja meidän perheen ”matkaa” kohti ekologisempaa elämää. Vaikka ajatuksen tasolla luopuminen tietyistä asioista, ja ekologisempien vaihtoehtojen löytyminen tuntuu helpolta, mä vähän luulen, että se tulee olemaan tosi vaikeeta. Mutta tästä tämä alkaa!

Noniin, nyt kello onkin jo melkein yksitoista illalla, kun sain tämän pienen esittelyn valmiiksi (miksi se oli niin vaikeeta?). Joten mä alan tästä yöunille, koska pian saa jo herätä vauvan kanssa.

”I don’t want to protect the environment, I want to create a world where the environment doesen’t need protection!”