Are you what you want to be?

fosterthepeople.jpg

 

 

PIRISTYSRUISKE. Kuten viime postauksessa mainitsin, olen tällä hetkellä todella tyytyväinen elämääni. Kuukausi Kanarialla ja taas uudessa työssäoppimispaikassa työskentely on saanu palaset loksahtelemaan kohdalleen niin miun päässä kuin muussakin elämässä. Vaikken olekaan viikkoa kauempaa vielä kerennyt olla rautakaupassa hommissa, niin silti olen oppinut jo niin mahottoman paljon, että pää on pyörällä enkä kaikkea todellakaan ole kerennyt omaksumaankaan. Toista viikkoa siis olen nyt paiskinut hommia ja ensi viikolla viedään jo viimeistä. Nautin suunnattomasti siitä, kun autan asiakkaita valitsemaan mieleisensä tuotteen, oikeassa sävyssä, mitassa, muodossa, tekstuurissa…  Maalisävyjä, tapetteja, laminaattilattioita, kylpyhuonekalusteita, kaakeleita… you name it. Joka päivä käyn hipelöimässä erilaisia materiaaleja ja päässäni mietin erilaisia tiloja mihin ne sopisivat. Pääni raksuttaa erilaisia suunnitelmia koko ajan ja oikein odotan pääseväni joskus, toivottavasti pian, tekemään niitä ihan oikeastikin, jollekin oikealle ihmiselle, joka on oma persoonansa omine mieltymyksineen, jotka voivat olla aivan päinvastaisia kuin omani. Kuka nyt ei haasteista tykkäisi! Motivaatio on nyt siis huipussaan.

Mutta mikä parempaa, nää viime päivät on ollu erityisen palkitsevia. Viime kesän kesätyöpomoni kyseli eilen minuu taas töihin kesäksi Jyväskylään. En valitettavasti voi ottaa paikkaa vastaan, sillä aikaisemman kesätyöpaikkani pomo sanoi viime viikolla miulle löytyvän töitä täältä Savonlinnasta. Eilen piipahdin myös tammi-helmikuun työssäoppimisjaksopaikassa yhessä huonekaluliikkeessä moikkaamassa tyyppejä ja kovasti miut ois sinnekin haluttu kesäksi töihin, mikäli se vaan ois ollu mahdollista. Ja sitten tänään uuden toppipaikkani pomolla oli miulle asiaa. Kuulemma sisustusosaston porukalta on tullu miusta sellaista palautetta, että saan pomoni mukaan olla tuolla työharjoittelussa myös toukokuun mikäli niin haluan, vaikka alunperin oli puhe vain kolmesta viikosta, koska toukokuussa on jo niin kiireistä, että saattaisin jäädä vähän jalkoihin. Sen lisäksi miun olisi ehkä mahdollista saada sieltä osa-aikaista työtä kesäksi. Ohhoh. Ilmeisesti oon tehny jotain oikein. Ainakin mitä ilmeisimmin valinnut oikean alan.

Tuon jälkeen ei enää tän sateisen päivän harmaus ja koleus eikä siivoominen haittaa.

I’m gonna be what I want to be.

xx Makke

(Piristysruiske nro. 2 on kaverini, joka tulee luokseni yökylään ja jonka takia tänään siivoan. PYJAMA PARTY!)

fosterthepeople2.jpg

hyvinvointi mieli tyo opiskelu
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.