hei hei mitä kuuluu
Mmmoi, mie oon täällä taas! Jotenkin tähän tuli taas tauko bloggailuun, näin heti alkuun. Oon vissiin tosi lahjakas tällaisessa taukoilussa. Noh, viimeisen puolentoista kuukauden aikana on tapahtunut paljon, enkä tahtonut kiireissäni stressata siitä, että nyt on pakko päivittää blogia joka päivä, kerta sen pitämisen taas aloitin. Koska niin ei tietenkään ole. Osittain siitäkin syystä, etten ole vielä kertonut edes koko blogista oikeastaan kellekään eikä lukijoiden aiheuttamia paineita siis ole. Hah! Tauko tuli kuitenkin vasten tahtoani, ei vain aika ja energia riittänyt kaikkeen. Käytin kuitenkin tauon hyväkseni ja olen pohtinut tulevien postausten aiheita. Nyt en malta oottaa et pääsen niistä kirjoittamaan, joten hei sinä, joka tänne jostain eksyit, stay tuned (pitää vaan hankkia joku kiva muistikirja johon kirjoittaa nää ideat ennen ku unohan ne)!
Viime postauksen jälkeen oon siis myynyt hurjasti mansikoita, syönyt niitä lähes yhtä paljon, pyöräillyt kiireessä töihin, laittanut pyörän ketjuja ainakin miljoona kertaa paikalleen, pakannut liikaa vaatetta reissuun, käynyt reissussa, nauttinut kesähelteistä ja siitä, miltä ne sai jo normaalistikin hirveän rasvaisen ihoni näyttämään (not so much), ostanut piiiiiiiiitkästä aikaa uusia vaatteita, ottanut koulupaikan vastaan, irtisanonut Jklän kämppäni, etsinyt siihen alivuokralaisen täksi kuuksi, pakannut ja pilkkonut osiin koko (IKEA-)omaisuuteni, punkannut pari viikkoa poikakaverin kämpässä, katsonut Breaking Badia, myynyt kesän viimeiset mansikkani ja vaihtanut maisemaa, punkannut äidin nurkissa muutaman yön, katsonut joka arkipäivä Remontilla rahoiksi (ja nyt kärsin siitä et oon ihan nou-laif kun se loppu), muuttanut ensimmäistä kertaa ikinä solukämppään entuudestaan ihan tuntemattoman ihmisen kämppikseksi, purkanut ja kasannut koko (IKEA-)omaisuuteni, kadottanut kaikki pyyhkeeni johonkin muuttoprosessin aikana, ostanut lenkkarit päästäkseni aloittamaan taas epäsäännöllisen epäsäännöllistä hölkkäilyharrastusta, ihmetellyt sitä sateen määrää mikä taivaasta on viime aikoina tänne langennut joka on useimpina päivinä estänyt sinne hölkkäilemään pääsyn, etsinyt seinälle taidetta ja printtejä kehystettäväksi, käynyt kampaajalla blondiutumassa vähän lisää, uskaltanut jopa päivittää elämänmuutoksestani naamakirjaan, saanut siihen kummastuneita mutta myös tsemppaavia reaktioita, ollut uudessa koulussa jo yli pari viikkoa ja lähtenyt enemmän kuin mielelläni kouluun joka aamu (KASIIN! omg ehkä tähän vielä joskus tottuu), itkenyt silmät päästäni ikävän iskiessä, opiskellut taide- ja kulttuurihistoriaa sekä arkkitehtuuria, leiponut mustikkajuustokakkua avec mama, nähnyt ihania naisia, nukkunut pommiin, yrittänyt pumpata pyörän renkaisiin ilmaa siinä onnistumatta mutta siitä lannistumatta, fotoshopannut ensimmäistä kertaa ikinä… Kaikenlaista jännää!
Uusi elämä täällä uudessavanhassa kotikaupungissani alkaa siis olla uomiinsa asettunutta ja mielialani on jo nyt paljon iloisempi opiskelujen ja tulevaisuuden suhteen. Pitäköön muut minuu hulluna tälläsen tempauksen takia, mut tää on miun unelma, ja tän jälkeen aion mennä kohti uusia, ehkä vieläkin hullumpia unelmia. Kaukosuhteilu nyt ei mitään herkkua ole, mutta uskon positiivisen ajattelun voimaan ja siihen, että tästäkin selvitään. Olo on ennen kaikkea toiveikas kaiken tulevan suhteen 🙂
Palaillaan pian!
Postauksen kuvat siltä ajalta, kun viimeksi asuin Savonlinnassa, eli kesältä 2011