Nyt
Kello on 0:56, herätyskello laitettu soimaan aamulla kakskyt vaille seittemäks, mie oon rättiväsyny ja pyörin taas vaan sängyssä. En saa taaskaan unta. Olisin saanu, jos olisin aikasemmin kömpiny tuonne peiton alle, mutta siinä vaiheessa en taaskaan malttanu ja kuvittelin saavani varmasti unta, menin sit nukkumaan millo tahansa, koska oon koko päivän ollu niin väsyny. En tiiä mikä siinä nukkumaan menemisessä ajoissa onkaan niin vaikeeta? Ja tietenkin, nyt kun pitäis nukkua niin pää tursuaa ideoita siitä, mitä blogiin kirjottais, joten alotin tekemään tätä luonnosta, jonka sitten julkaissen huomisen puolella (tai siis myöhemmin tänään – huominenhan alkaa vasta siitä kun on herännyt uuteen päivään). Itse asiassa aloitin samalla kertaa kolme eri luonnosta, koska ideoita tuntuu nyt riittävän.
En oo koko tänä syksynä saanut kunnolla nukuttua yksin täällä Savonlinnassa. Nukahin heti, kun nukuin kaksin. En oo nukahtanu heti ennen kuin tällä viikolla, viime yönä. Yleensä kun lopulta nukahdan, niin nukun sitten heräilemättä, mutta jotenkin elämänmuutoksen jälkeen unen laatu on silti jäänyt huonoksi. Viimekin yönä yöunet jäivät vähän turhan lyhyiksi, mutta kuitenkin tänään huomasin eron: unen laatu oli selkeästi parempaa. Sitä on vaikea selittää, mistä sen sitten huomasin, koska kuitenkin lähes koko päivän olen yrittänyt olla haukottelematta leukojani sijoiltaan, mutta niin se vain on. Olin jo ilonen, että nytkö se vihdoinkin tapahtu, se käänne mitä oon jo pitkään oottanu: pystyn nukkumaan ees hieman paremmin uudessa kämpässäni ja ehkä sen myötä saisin itteni nukkumaan myös aikasemmin. (Koska tykkään kyllä nukkumisesta, vaikka se nukkumaan meneminen niin vaikeeta onkin.) Mut ei, sit taas tapahtu jotain mystistä tai ainakin selittämätöntä ja vaan jumahin koneelle. Ja tässä sitä nyt ollaan.
Vaikee uskoo, et nyt on jo lokakuu. Päivät ja viikot menee ihan todella nopeasti. Lokakuun eka viikonloppu meni taas Jypinkylässä ja oikein muksaa taas oli. Torstaina kaverin luona hengailua ja pari olutta, loppuillasta löysin itteni pitkästä aikaa Ruman tanssilattialta ihanien tyttösten kanssa. Perjantaina Chris Prattiä valkokankaalta (en ikinä unohda Bright Abbottia), puoliksi jaettu pizza ja 21 Grams kakkoskotisohvalta leffaherkuilla höystettynä. Lauantaina rauhallista kotona hengailua, thaimaalaisen keiton kokkailua ja kolmas leffa, Magnolia. Sunnuntaina siivoilua, pakkailua, kaupungilla pyörähtämistä, vähän itkeskelyä ja Savonlinnan bussiin raahautumista. Niin ja tietenkin, kaikkina kolmena yönä ongelmitta nukkumista.
Mitä syyskuussa sitten tulikaan tehtyä? Tein asioita näköjään tuplana: leivoin pitkästä aikaa (kaura-omenapaistosta, kahdesti), kävin ekaa kertaa sitten 90-luvun marjassa (keräämässä puolukoita, myöskin kahdesti) ja sairastin pienen syysflunssan (x2). Yhden kerran kävin mökillä saunomassa ja nukkumassa. Sain oman valtakuntani sisustuksen 99% valmiiksi ja oon lopputulokseen oikein tyytyväinen. Koulussa vaihtui jakso ja se alko kahen viikon pätkällä teknistä piirtämistä ja tällä viikolla jatkuu tuote- ja palvelusuunnittelun perusteilla. Vieläkään tää opiskelu ei oo ollu rankkaa. Ihailin ihanaa ruskaa, joka nyt alkaa olla jo hiipumaan päin ja kaikista blogeista päätellen saavuttamassa pääkaupunkiseutua. Lenkillä kävin viime kuussa niin paljon kuin flunssalta ja uniongelmiltani pystyin, kotona treenaaminen jäi sitäkin vähemmälle. Nyt aion ottaa taas näistä asioista niska-pebaotteen ja yrittää saada uniongelmat taltutettua sekä tehtyä itelleni jonkunlaisen tavoitteellisen treeniohjelman. Oon lähes varma, että kunhan taas liikun enemmän, niin nukunkin taas paremmin.
///
Seuraavana päivänä eli myöhemmin tänään: Viime yönä yrittäessäni saada unta itkeskelin ikävääni (no en oikeesti itkeny) salille ja ryhmäliikuntatunneille ja tänään sitten, kuin taivaan lahjana, näin kun Facebookissa eräs opiskelija kaupitteli omaa kuntosalikorttiaan vuokralle loppuviikoksi. HALLELUJAH mikä munkki ja yhteensattuma, mie sain sen ja pääsen pitkästä aikaa salille ja jumppiin, vaikkakin vaan neljäksi päiväksi. Sekin riittää pahimpiin vieroitusoireisiin. Näköjään ainakin lähes mikä vaan onnistuu, kun sitä tarpeeks vaan haluaa. Oon tässä pohtinu, et tarviin kotiinkin lihaskuntoa tehdessäni jonkun huutamaan viereen niitä tuttuja JAKSAA JAKSAA! U CAN DO IT! –laineja, et saisin treenaamisesta enemmän irti, joten ehkä tän vuokrapätkän jälkeen pitäydyn jonkin aikaa YouTuben jumppavideoantimissa. Ehkä sillä reseptillä saan tartutettua ne kannustushuudot kaikumaan omassa päässäni niin, että kotona treenaaminenkaan ei oo enää mikään ongelma. Ja mitä siihen juoksemiseen taas tulee… Ruska ja päivänvalo on kohta kuin muisto vain, joten niistä mie aion nyt vielä nauttia.
Loppuun vielä ultimaattisinta syksymusiikkia, eli Coldplaytä albumilta Viva La Vida – oi syksy 2007 ja lukion toinen vuosi, miten siitä onkin jo aikaa!
//www.youtube.com/embed/s_7jJ0sO0Yg