Miulla oli syyskuussa valokuvauksen kurssilla yhtenä tehtävänä kuvata omaa kotia ja eritoten niitä juttuja, joita siinä pitää kauniina. Koska meiän kämpän muut tilat miun huonetta lukuunottamatta on lähinnä miun kämppiksen käsialaa, joka siis on ihan erilaista kuin omani, niin halusin tehä tuon tehtävän pelkästään miun omasta huoneesta. Mutta ongelmana oli pitkään se, ettei se ollu vielä täysin miunlainen. Seinä sängyn vierellä ammotti tyhjyyttään. Oli suorastaan ahdistavan valkoinen. En halunnu laittaa sille mitään väliaikaisratkaisua lukuisten postikorttien muodossa, mitä oon matkoiltani keräilly, sillä olin niitä kortteja jo tuijotellu entisessä kämpässäni. Halusin siis jotain uutta ja ennen kaikkea, halusin ne kehyksiin. Olin ostanu Ikeasta lisää mustia kehyksiä, mutta logistisista syistä iso julisteeni jäi edelleen ilman kehyksiä. Samasta syystä se jäi syysloman Ikean reissulla taas ostamatta, mutta ehkä sitten ensi kerralla! Eniveis, se, että halusin kuvani, korttini ja ties mitkä kaikki kehyksiin, toi mukanaan uudenlaisen pulman: poratako vuokrakämpän seinään vai eikö? Valtakuntani molemmilla sivuseinillä kyllä kulkee ylhäällä koko seinän pituudelta noin K 10 x S 2 cm kokoa oleva lauta, joka on mitä ilmeisimmin tarkoitettu mahdollisten kehysten kiinnittämiseen, mutta mie en halunnu alkaa mihinkään siimaviritelmiin. Niimpä marssin Cittariin tutkimaan eri vaihtoehtoja ja ostin sieltä sellasia taulujen ripustamiseen tarkotettuja tarranauhanpätkiä. En tietystikään tajunnu ottaa ko. tuotteen oikeeta nimee tai varsinkaan tuotenimee ylös kun luotin sinisilmäisesti uskomattoman pettämättömään muistiini, mutta tällä kertaa se sittenkin petti. Fear no more, luulis samanlaisia löytyvän kaikista hyvinvarustelluista kaupoista 🙂 Näitä tarranauhapätkiä oli siis 8 kpl per paketti ja ne toimi sillä tavalla, että ensin kaks tarranauhaa painellaan toisiinsa kiinni vastakkain, sitten toinen liimapinta esiin ja se sitten kiinni kehyksen taakse. Seuraavaksi toisestakin liimapinnasta suojapaperi pois päältä ja eikun painamaan kiinni seinään kohtaan X. Joka on mahdollisesti merkitty pienellä kirjaimella X.

Aikasemmin mie olin läiskiny julisteita, printtejä ja postikortteja seiniin lähinnä mututuntumalla ja silmämääräisellä arvioinnilla, mutta tällä kertaa en seinälle laitettavan tavaran määrän vuoksi semmosta uskaltanu tehä. Netin syövereistä, mm. Pinterestistä, löytyy jos jonkinmoista ohjetta siihen, kuinka hahmotella ja suunnitella gallery wallia ja yks niistä ohjeista on se, että leikkaa sanomalehden sivuista kehyksien kokoisia paloja ja esim. sinitarran avulla sommittelee niitä sitten suoraan seinälle ja haluamansa sommitelman löydettyään korvaa sanomalehden palat kehyksillä yksi kerrallaan tai piirtää seinään pienen jäljen porausta varten. Mie kuitenkin päätin suunnitella omaa sommitelmaani sängyn päällä, sillä en ees vielä tienny mitä postikorteistani halusin tällä kertaa seinälleni kiinnittää ja halusin siksi päästä katsomaan ja vertailemaan eri vaihtoehtoja myös niiden suhteen. Miun iso Manhattan-juliste oli ollu muutosta asti eli kuukauden päivät rullalla säilössä, joten tässä suunnitteluvaiheessa se tahtoi vielä vähän venkoilla kaikesta taivuttelusta ja vastatoimista huolimatta ja siksi iskin sen päälle nurkkiin erinäisiä esineitä painoksi ja venkoilun hillitsemiseks. Tää kotikutoinen menetelmä gallery wallin suunnitteluun toimi ainakin miulla! (Oon ehkä lukenu liikaa englanninkielisiä sisustusblogeja, kun en millään muista miten gallery wall sanotaan suomeks. Mut mitään en kuitenkaan myönnä haha!) Otin sommitelmasta kuvan, laitoin ensin tuon ison julisteen seinälle paikalleen ja sitten ottamastani kuvasta katsomalla kiinnitin kehykset ja postikortit sen viereen omille paikoilleen Kas tässä ensin kuva tuosta suunnitteluvaiheesta, tättärää:

Tällaiseen sommitelmaan (alla) sitten lopulta päädyin. Kuten jo aikasemmin sanoin, niin kaikille korteille ei edelleenkään riittäny kehyksiä, mutta toisaalta tykkään siitä, että kaikki seinän kuvat ei piilottele samanlaisten kehysten suojissa. Vaihtelua mustiin kehyksiin toin myös sisällyttämällä sommitelmaan yhden valkoisen ja yhden turkoosin kehyksen. Turkoosin värin valinnalla oli taustalla toki myös se, että halusin tällekin seinälle jotain turkoosia. Näin sain aikaan vähän epätäydellisen sommitelman, joka tuntuu miulta. En ollu koskaan aikasemmin näin tarkkaan pohtinu sommitelmaan laitettavia kuvia, mutta jotta kokonaisuudesta ei tulis liian merkityksellinen, niin valitsin täytteeksi myös muutamia vähemmän merkityksellisiä mutta omasta mielestäni silti kivoja kuvia, joita epäilin jaksavani katella pitkään.

Mitkä näistä sitten on niitä merkityksellisiä kuvia? Ensinnäkin tuo iso juliste, New York City Map (IKEA), on toisaalta kategoriaa ei-niin-merkityksellinen-mutta-muuten-vaan-tosi-kiva-and-so-me!, mutta kuitenkin sillä on oma tarinansa. Ostin sen eräänä syyskuisena päivänä kolme vuotta sitten, kun kahden ystäväni kanssa lähdettiin Mini Cooperilla Tampereen Ikeaan. Se päivä on jääny mieleen monesta syystä, olihan sillo ensinnäkin viimeinen lämmin ja aurinkoinen kesälomapäivä, ihanaa seuraa, hauska reissu ja kiva hetken kiertely Tampereen keskustassa ja teehetki Linkosuon kahvilassa. Ostin samalla reissulla Ikeasta kehyksen miun Catcher in the Rye-julisteelle ja oli siinä kaverilla sen viereen mahtumista takapenkillä. Oon varma, et se kehys ja sen päällä levännyt NYC-printti oli kaverille etupenkkiäkin parempaa seuraa… Sen lisäks, että tuo kuva edustaa muistoa tuosta kivasta reissusta, niin se edustaa myös miun unelmaa päästä vielä joskus New Yorkiin. Ylärivin afrikkalainen nainen taas on tärkeä siksi, että se on tuliainen/joululahja poikaystävältäni Botswanasta ja jonka sain valita ihan itse paikan päällä. Se oli ehdottomasti yks parhaimmista matkoista minkä oon ikinä tehny. Sen vieressä on sitten piirustus, jonka tein ollessani au pairina Ranskassa keväällä 2010. Lapset tykkäsivät piirtää ja ne piirustushetket heidän kaa muistutti minuu siitä, et nii miekii. Postikortti kahdesta tytöstä käsi kädessä on rakkaalta ystävältä ja valkoisissa kehyksissä on Pariisin metrokartta. Etin Pariisista toisiks viimeisimmällä reissulla sellasta postikorttia tai printtiä, jossa tuo kartta ois ollu, mutta kun sellasta ei löytyny, niin leikkelin sellaisen itse lipunmyyntipisteissä jaettavasta paikallisliikenteen kartasta. Pariisi = rakkaus. NYC-julisteen vieressä alhaalla kehyksissä taas komeilee pianonuotit kappaleesta, josta miulla sattui olemaan kahdet kopsut ja jonka soitin kahtena vuonna musiikkikasvatuksen pääsykokeissa. Olin pitkään jo haaveillu kehystäväni jotkut nuotit, mutta näppärästi nää kyseiset nuotit sitten muistuttaakin minuu samalla siitä kuka oon ja miten oon tähän pisteeseen, asuntoon ja Savonlinnaan päätyny. Vaikka niiden asioiden miettiminen tekeekin kipeetä, niin silti ne on hyvä muistaa. Johanna Lehtisen postikortti tekstillä ”You are not lost. You are here.” oli yksinkertaisuudessaan niin nerokas, että se oli pakko ostaa Habitaresta ja nyt se pitää miun jalat maassa ja järjen päässä tuossa miun seinällä. Itsestäänselvyyksiäkään ei kun oo hyvä unohtaa. Sen alla löytyy taas pala Pariisia ja rakkautta eli vielä enemmän rakkautta. Siks koska oon vaan toivoton romantikko.

Nuo kuvat on nyt ollu seinällä yli kuukauden ja muutoksen tärkeydestä sanottakoon vaan, että nyt tää on koti 🙂

Psst! Jossei siulla oo seinille mitään pantavaa niin miun Pinterest-taulusta voi löytää inspiraatiota ja joitakin ilmaisia printtejä 🙂 niiden suhteen myös vanha tuttumme Google on kaveri.

À plus!