Maanantaiaamuna minulla oli lähtö Pariisiin. Heräsin jostain  kumman syystä puoli kuuden aikoihin ja junalle lähtöön oli reilusti aikaa, joten katsastin sähköpostit. Siellä odottikin ikävä uutinen. Meidän piti majoittua Pariisissa Airbnb kautta vuokraamaan yksityiseen asuntoon, mutta nyt omistaja ilmoitti minulle, että en pääse asuntoon, koska hänellä on ongelmia sähkön kanssa. Kiva juttu, odotin todella kovasti sinne asuntoon pääsyä, kun ajattelin, että se olisi vapaampaa  kuin hotellissa ja asunto oli 30 neliötä ja mahdollisuus kokkailla itse (ainakin aamupala). Noh, ei auttanut muuta, kuin varata äkkiä joku hotelli, sillä kohta pitikin lähteä junalle ja wifin kantamattomiin. 

Perillä menin ystäväni luokse, missä piti luovuttaa heid

än asunto. Siellä näpläiltiin nettiä ja viestitin airbnb:lle, että saanhan maksamani summan takaisin yms. Vähän ikävä viikonaloitus ja kaiken kukkuraksi satoi vettä.  Mutta positiivista oli se, että saatiin viedä laukut varaamaani hotelliin ja saatiin huonekin heti. Hotelli on hyvällä rauhallisella paikalla ja ihan hyvä, vaikka 30 neliöö vaihtui 12.  Alussa jankkailtiin netin toimivuuden kanssa ja loppulta sekin saatiin toimimaan. Siitä on kyllä nykyään kovin riippuvainen matkoillakin! Airbnb olisi tarjonnut minulle pariä kämppää, mutta tosin ne postit sain aivan liian myöhään ja nyt eilen sain viestiä, että saan sinne 100€ lahjakortin , kun seuraavan kerran varaan asuntoa. Ihan hyvä palvelu ja niin pitää ollakin, sillä peruutus tuli todella myöhään ja koko matka sai vähän uuden suunnan. Mut se siitä aiheesta.

Mitäs me ollaan täällä tehty? No kävelty hurjana. Ja syöty paljon. Eilen laskettiin, että aamupalasta illalliseen syötiin sellaiset 8h! Meillä olikin eilen pöytävaraukset sekä lounalle, että illalliselle. Lounas syötiin Le Meurice hotellin Alain Ducassen ravintolassa. Sali on mahtava krumeluuneineen ja palvelu ja ruoka erinomaista. Lounas taisi käsittää kuusi annosta ja aikaa meni noin kolme tuntia. Herkkua oli! Kuvia en ravintoloista ota, joten jääköön mielikuvien varaan. 

Aurinkokin oli tullut lounaan aikana esille, joten päätettiin hypätä Velib kaupunkipyörien selkään ja pyyhältää baanalle. Tosin joku muu kellonaika, kun neljän ruuhka olisi ollut ensiajelulle parempi, mutta hyvin niillä kyllä pystyy huristelemaan liikenteen seassa, vähän hurjaa, mutta kovin mukavaa! Jätettiin fillarit jossain vaiheessa ja kierreltiin kauppoja ja hups, kello olikin aika paljon ja päätettiin mennä samoilla vermeillä illalliselle. 

Illallinen meillä oli Saturne ravintolassa, joka oli tyystin erillainen kun lounaspaikka. Se oli todella moderni ja pelkistetty. Siellä oli myös pelkästään kuuden ruokalajin menuu ja sehän me sitten otettiin. Ystäväni valitsi mainion viinin, joka sopi todella hyvin yllätysmenun kanssa. Ruoka oli erinomaist a taas kerran ja aika kierien sieltä lähdettiin. Päätettiin ottaa taas pyörät alle ja huristeltiin hotellia kohti. Koska liikenne oli huomattavasti rauhallisempi ja ilta kaunis ja lämmin, niin päätettiin kiertää katsomassa Eiffeltornikin. Sehän on upea ilmestys joka kerta.  Tunnin fillaroinnin jälkeen uni maistuikin hyvin.

Deauville, Normandy, Ranska.

Kyllä täällä sielu lepää, niinkun joku viisas on joskus sanonut. Viime viikolla vielä urheiltiin ja ylitettiin itseä, mutta tästä seuraava viikko onkin pelkkää lomailusta ja matkustelusta nauttimista!

Ranska, mikä ihana maa. Tulin eilen illalla Pariisiin ystäväni kanssa, jossa meitä vastassa oli Brysselistsä asustavat ystäväni ystävät. 

Aamulla minulla lähtikin juna 10.10 Trouville-Deauvilleen ja sitä ennen kerettiin vetäistä aamupalaa. Junamatka Pariisista kesti n. 2h ja se meni oikein sujuvasti. Hotellini on Deauvillen puolella, mutta juna-asemalta oli vain 5min kävelymatka. Heitin vaan tavarat huoneeseen ja lähdin katsomaan markkinoita mitkä olivat vielä hetken auki. Ne on sitten ihania paikkoja, on ihan huippua ihastella juustoja, hilloja, vihanneksia ja muita herkkuja. Tosin niissäkin paikoissa on monet sellaisia, mitkä hakee vihannekset tukuista ja juustot on samoja mitä voit ostaa Paalaselta kauppahallista, mutta sitten siellä on pieniä helmiä, kuten tänään herttainen setä, joka teki Calvadosta. Englantia hän ei oikeastaan puhunut ja minä en vielä pysty ranskalla kauheasti keskustelemaan, mutta niin vain sain maistiaisia  ja pikku Calvadospullosta tehtiin kaaupat. Löysin myös naiset, joilla oli Crotting de chavignolia myynnissä ja koska viime kesänä olin sitä itse tekemässä, niin mukaan lähti myös yksi juusto. Mutta ei kyllä ollut niin hyvää, mitä me tehtiin, tosin pidän itse hieman kypsemmistä kavereista. 

Sen jälkeen olikin jo lounasaika, nälkä ei ollut, mutta näin kivan kalapaikan ja päätin mennä sinne. Se oli ihan ammuttu täyteen, mutta sain paikan tiskiltä. Se paikka oli huippu! Heillä oli pitkä kalatiski mistä pystyi hakemaan ainekset kotiin tai sitten pystyi syömään heillä. Yksi mies perkasi kokoajan kaloja, joko myyntiin tai pienille vadeille, jonka pikkupoika kuljetti kokille. Siellä oli myös n. 10v. tyttö, joka

sujuvasti teki asiakkaiden kahvit ja välillä oli kokille nostoapuna. Työntekijät oli sen verran samannäköistä porukkaa, että usempi oli varmasti sukua ja tyttöystävää. Heidän työntekoa oli erittäin mukava seurata. Ruuaksi tilasin äyriäislautasen ja se oli aikas herkullinen! Ongelmaa tosin tuotti pienet mustat ”kotilot”, joiden lihaa en meinannut millään saada kuoresta pois ja se pikkutyttö välillä katseli minua siihen malliin, että ois varmaan tehnyt mieli näyttää mallia 🙂 Samoin siellä oli ihania pienen pieniä katkarapuja, joista ei ollut hajuakaan vedetäänkö ne kokonaisena vai miten, päädyin jättää pään syömättä ja viereeni tullut paikallinen mamma onneksi teki samoin. Eli vaikka olen ravintola-alalla ollut 15 vuotta, niin ei paljon suomessa ole samoihin tuotteisiin törmännyt. Mutta hyvää oli!

Sitten olikin hyvä hetki lähteä lepuuttamaan itseä rannalle. Täällä on tosi hieno ranta ja se on piiiiitkä. Lämpötila ei ollut mikään superkuuma, joten ei harmittanut bikinien kotiin jättäminen. Muuten oli mukava katsella meininkiä. Rantaboulevardilla on myös todella hienoja huviloita, veikkaisin 1920 aikoja ja melkein näen jo silmissäni Coco Chanelin kävelleen samoja rantoja. Tämä koko paikka jotenkin huokuu menneitä aikoja ja on kyllä viihtyisä ja rentouttava paikka. Ei ole ison kaupungin hälyä. 

Tänään käyn vielä illallisella ja sen jälkeen uni varmasti maittaakin. Huomenna ajattelin olla ”aikainen lintu, madon nappaa” ja mennä Trouvilleen, koska siellä alkaa 7.00 myös isot markkinat. Siellä vähän aamupalaa herkkukojuista ja katsoa mitä päivä tuo tulleessaan.