Yhden unelman saavuttaminen
Kuukausi meni ja loma alkoi 🙂
Kahtena ensimmäisenä päivänä grillailin ja kävin brunssilla ystävien kanssa, koska en ole heitä kerennyt juuri kesällä nähdä. Syy siihen on ollut suurimmaksi osaksi haaveni osallistua Triathlonin puolimatkalle Tahkolle 16.8. Eli vähän piti treenata. Muistan pienenä katselleeni kylässä eurosportilta triathlonkisoja ja mietin, että itse haluaisin tehdä tuon kanssa. Viime syksyyn asti se on ollut mielessä taka-alalla, kunnes ystaväni heitti, että lähdetäänkö ensi kesällä Tahkolle. Suostuin varmaan heti, mutta jätettiin asia vähän muhimaan. Märkäpukua ja muita varusteita aloitin kuitenkin syksyn mittaan hankkimaan ja joulun jälkeen päätettiin osallistua. Treeneistä otin vähän mallia Triathlonhaaste sivujen kautta. Eilen päivämäärä näytti 16. elokuuta ja se oli sitten menoa!
Tavoitteena oli maaliin pääsy ja kisatuloksen sai jos sen teki 8 tunnin sisällä. Itse veikkailin jotain 7,5h:ta. Ilma oli täydellinen ja mukana oli aivan parhaat kannustusjoukot eli Isä, äiti, veli ja hänen vaimo ja heidän kaksi lasta, serkku ja hänen koira. Lapsille askarreltiin viirit ja monessa kohdassa he olivat kannustamassa ja huutamassa!
Uinti on ollut minulle helppoa ja niin oli nytkin ja ihan supermukavaa, välillä tuli liipastua jonkun päälle, kun näkyvyys oli aika huono, mutta mitään isompaa vahinkoa ei tapahtunut ja uinnin lopetin hymyissä suin! Ensimmäinen vaihto kesti kauan, mutta halusin vetää rauhallisesti, kun helpoin osuus oli kuitenkin takana ja pisimmät edessä. Pyöräilykin sujui suunnitellusti omien voimien mukaan ja mitään suurempia väsymyksiä ei ollut. Uinti oli mennyt ajallisesti tosi hyvin ja pyöräilykin meni nopeammin mitä kuvittelin, niin toiseen vaihtoon tullessa tiesin, että juoksuun sai käyttää melkein neljä tuntia, eli pelko siitä, ettei maaliin kerkeä ennen kahdeksaa oli poissa ja pystyi lähtemään iloisena juoksemaan. Juoksua pelkäsin eniten ja kyllä se alussa olikin raskasta, kun oli vielä isoimmat ylämäet alkuun. Kilpakaverini sai minut kiinni on n.9km kohdalla ja siitä meno muuttui huomattavasti mukavammaksi, kun mentiin yhtämatkaa loppuun asti. Pystyi juttelemaan ja unohti suurimman osan väsymyksestä. Maaliin tultiin ihan voittajafiiliksillä ja ajaksi tui 6.06. Oltiin enemmän kuin tyytyväisiä. Mitään en olisi tehnyt toisin! Nyt on siis yksi unelma taas toteutettu ja täytyy nauttia tästä itsensä ylittämisen tunteesta ja ehkä jonkun ajan päästä putkahtaa sitten mieleen uusi unelma, mikä ikinä se sitten lieneekään ja sitten mennään sitä kohti!
