Minun ei pitänyt koskaan aloittaa blogin kirjoittamista.

Se oli yksinkertaisesti huono idea. No, ei ole tarpeeksi aikaa, kameran kanssa on ongelmia kun se piuha on hukkunut ja taitoni kuvaajana ovat lähinnä sellaista näpsijän luokkaa. En ehkä osaa kirjoittaa tarpeeksi mielenkiintoisesti → hyviä blogeja ja bloggaajia on valtavasti, kiinnostaisikojotakutalukeajuttujani. En välttämättä osaa keskittyä ja panostaa mihinkään tiettyyn osa-alueeseen, sillä ei ole olemassa yhtä aihetta josta tietäisin tarpeeksi työni ulkopuolelta.

Jutuissani ei välttämättä ole sitä tekstirakenteen kannalta kuuluisan tarpeellista punaista lankaa. Sitä, jota monipolvisesti hyödyntämällä niitä Pulitzer-palkintoja voitetaan. Tai ehkä lankoja on liikaa. Entäpä sitten, jos blogista tuleekin riippakivi, jota täytyy päivittää silloinkin kun ei jaksa. Porilaisittain; mitä näitä ny on.

Minulla on kuitenkin bloggaushistoriaa. Ensimmäisen kerran innostus nosti päätään keväällä 2008, kun olin opiskelijavaihdossa Irlannissa. Tuli mieleeni, että pitäisikö mieluummin blogata, kuin yrittää aktiivisesti sähköposteilla kuulumisia lukuisille ystäville erikseen ja vielä äidille siihen päälle. Idean asteelle jäi. Toinen reissuni, harjoittelumatka Thaimaahan, poiki jo pienen matkablogin. Kirjoitin sitä tuolloin keväällä 2009 suht aktiivisesti, mutta reissun jälkeen homma jäi.

Kolmas, ja tähän asti pisin reissuni, suuntautui reppureissun merkeissä Autraliaan ja kesti kuusi kuukautta. Yhtä pitkä elinkaari oli myös blogilla, jota kirjoitin yhdessä ystäväni kanssa. Viimeinen blogiteksti syntyi lentokentällä ennen kotimatkaa. Tulimme Suomeen ja bloggaaminen päättyi jälleen.

Sittemmin olen aikuistunut. Se tarkoittaa omalla kohdallani lähinnä vakkariduunia ja ASP-tilin avaamista. Pidempiä matkoja, jotka laukaisisivat bloggaamisen, ei ainakaan nyt lähitulevaisuudessa ole tiedossa. Päätin siitä huolimatta aloittaa tämän blogin. Noku teki mieli.

<3 Laaban