Mokasin. Jihuu!
Tänään on kansainvälinen epäonnistumisen päivä. Historian kolmas. Päivälle on tehty Facebookiin oma sivustonsa, jossa julistetaan mm. näin;
”Oletko koskaan JUHLINUT epäonnistumista? Me pyrimme saamaan aikaiseksi kulttuurimuutoksen asenteissa epäonnistumisia kohtaan. Menestystarinoita edeltävät usein lukuisat epäonnistumiset. Epäonnistuminen on yksi menestyksen ja kasvun kulmakivistä, ja ennen kaikkea oppimiskokemus. Meidän ei pidä viedä riskinottajilta uskoa ja rohkeutta luoda suomalaisia menestystarinoita, vaan kannustaa heitä yrittämään uudestaan.”
Päivän kansainvälinen sivusto löytyy osoitteesta http://dayforfailure.com/.
Teemapäivä sai pohtimaan, koska itse viimeksi epäonnistuin. No ainakin silloin, kun kävimme työkaverin kanssa lounaalla Porin uudessa nepalilaisessa ravintolassa. Ruoka oli hyvää, mutta hitusen mysteeriksi jäi, että koska jälkiruoaksi luvattu mangolassi tarjoillaan. Naapuripöytiin kuikuilu paljasti totuuden; jälkkäri oli omassa kannussaan salaattipöydässä, josta olimme sitä surutta ruikkineet kastikkeeksi salaatin päälle. Mitäs pienistä, mokailua seurasi huutonauru!
Monissa arkielämän tilanteissa epäonnistumisesta on kuitenkin toisinaan vaikea vääntää huumoria. Mokasin toimituspalaverissa kaikkien työkaverien edessä, jeeee! Ryssin ostokset kassalla kun lompakko jäi kotiin, jipii! Kämmäsin parkkeerauksen ja sakkolappu tuli, wuuuup! Kaikki edellä mainitut omakohtaisia todellisia tilanteita.
Oikeastaan juuri siksi on pirun hyvä, että tällaisia päiviä on. Tarvitsen toisinaan muistutuksen siitä, että harvoin epäonnistuminen on oikeasti todella vakavaa tai ainakaan siinä määrin peruuttamatonta, ettei seuraavalla kerralla voisi yrittää onnistua paremmin. Eipä siis muuta, kuin seuraavalla kerralla kaamean sähläyksen päätteeksi huoletta kuohuvaa korkkaamaan. Epäonnistuin! SKÅL!
<3 Laaban