Meillä on radiolla toimitusharjoittelija, 25-vuotias journalismia opiskeleva misu. Omasta mielestäni hän on vartaloltaan ns. normaali, mutta kurvikas; lantiota löytyy, samoin pyllyä ja rintaa. Hän on äärimmäisen ilone, valone ja pulune! Mahtava tyyppi. Nauraa paljon ja usein. Sanotaan nyt vaikka, että hänen nimensä on Olga.

Eilen aamulla Olga tuli töihin syvästi vattuuntuneena ja harmissaan. Hän oli riidellyt vanhempiensa kanssa. Riidan aiheena oli ollut housut, noin muutaman vuoden ikäiset farmarit. Pointtina hommassa oli se, ettei Olgan äiti uskonut farkkujen enää mahtuvan tyttärensä päälle. Koska ”pari kiloa voisi pudottaa”. Isä oli ollut samaa mieltä; jos kilo tai pari lähtisi niin olisi ihan jees.

Olga oli tempaissut paitsi vanhat housut onnistuneesti jalkaansa myös aivan järisyttävät herneet tilanteesta. Huutanut tyyliin, että pitäkää huolta omista läskeistänne!

Töissä Olga avautui, että koko keissi oli aivan älytön! Satutti ja kiukutti, eikä hän edes ymmärtänyt, mistä kohtaa hänen muka pitäisi laihduttaa. Vastasin, etten ymmärtänyt minäkään. Koko juttu oli itselleni käsittämätön ja vieras. Omat vanhempani eivät koskaan ole kommentoineet painoani muutoin kuin tilanteissa, jolloin he luulevat minun laihtuneen. Totuus kuitenkin on, että painoin pitkään saman verran ja opiskeluaikana lihoin 6 kg. Hups 🙂 Nyt olen painanut taas muutaman vuoden saman verran. Normaalipainossa ollaan enivei tai jotakin.

Tein viikonloppuna Rocky Roads-nannoja. Herkullista! 

Missä tilanteessa vanhemmalla on oikeus sanoa lapselleen, että pitäisikö katsoa vähän tarkemmin niiden herkkujen ja liikuntamäärien perään? Onko rakkautta, jos niin ei tee? Onko oikeus siinä vaiheessa, kun lapsi on selkeästi ylipainoinen? Miksi pitäisi odottaa tilanteen kehittymistä niin pitkälle? Miten asia kuuluisi esittää? Onko olemassa tiettyä ikärajaa, jonka jälkeen vanhempien pitäisi ymmärtää vaieta lapsensa painosta, oli se millainen tahansa?

Ystäväni lausahti taannoin, että vaikka hän ja hänen miehensä ovat paksukaisia, heidän nyt 2-vuotiaasta tyttärestään ei saa sellaista tulla. Minusta ajatus on ihan fiksu. Kyse on enemmänkin tässä tapauksessa siitä, että jos tytär myöhemmässä elämässään kuitenkin lihoo syystä tai toisesta, onko vanhemmilla oikeus puuttua siihen tai kommentoida asiaa. Let’s face it; toisen ylipainoa on helvetin vaikea kommentoida fiksusti niin, ettei saava osapuoli loukkaantuisi. Ja miksi edes pitäisi? Miten itse toimisin, jos olisin vanhempi?

Kyseinen kaista on myös kaksisuuntainen, monessakin mielessä. Eräs päälle kolmekymppinen miespuolinen porilaiskaverini kirjoitti Facebookiin statuspäivityksen joulukuussa;

”Aion nyt syödä. Ajattelin kertoa sen täällä, koska olen lopen kyllästynyt kuuntelemaan kommentteja: ”eks sä syö ollenkaan ku oot noin laiha” tai ”sun pitää alkaa syömään”. Lisäksi olen miettinyt josko alkaisin tervehtiä ylipainoisia ihmisiä lauseilla: ”oletpas sinä lihava”, ”pitäiskö sun syödä vähän vähemmän” sekä suosikillani: ”läski”.”

Oma paino, paras paino(?).

<3 Laaban