TimantitonikuisiaannantoimittajalleporttarinCheek
Nyt on napostelut naposteltu. Päätin kirjoittaa rivin pari Cheekistä.
Tiedämme seuraavan: Rumban toimittaja Oskari Onninen ei saanut osallistua hotelli Kämpin peilisalissa pidettyyn tiekkariin, jossa kerrottiin Cheekin ensi kesän Helsingin Olympiastadionin keikasta. Porttikielto ei tullut Rumballe, vaan Onniselle itselleen. Tahto oli artistin.
Syyksi porttariin epäiltiin sitä, että Onninen oli kirjoittanut kaksi Cheek-kriittistä arvostelua ja antanut tuoreelle Kuka muu muka-levylle yhden tähden.
Iltalehden toimittaja kysyi syytä Cheekiltä suoraan ja perustelu kuului ”Me mietittiin, ettei haluttu saliin tänään negatiivista energiaa.”. Toimittaja tivasi edelleen, että pääsevätkö tiedotustilaisuuteen jatkossa siis vain toimittajat, jotka kirjoittavat starbasta positiivisia juttuja. Cheekin mukaan siitä ei missään nimessä ole kyse, vaan kritiikki on aina tervetullutta, koska se kasvattaa häntä artistina. Parempia perusteluja ei kuultu.
Toimittajat jäävät päivittäin ja viikoittain ilman haastatteluita, kun joku ei vain halua kommentoida. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Mutta henkilökohtainen porttikielto tiedotustilaisuuteen? Huh.
Ammattiylpeyteni puski esiin ja ensireaktioni oli, että Cheek voisi oikeastaan tunkea energiansa vaikka p*rseeseen. Porttikielto kertoi äärimmäisestä ylimielisyydestä ja tuntui olevan suoraan verrannollinen päähän nousseen limskan määrään.
Sitten aloin pohtia asiaa uudestaan, koska Tiihonen puhui kuitenkin varmasti totta sanoessaan, että on tottunut saamaan kritiikkiä. Pakko on ollut tottua; 14 vuotta on harjoiteltu. Miksi sitten tämä sähläys? Kosto? Liian lapsellista.
Cheekin yritys täyttää Helsingin Olympiastadion oli toki lähtökohdiltaan äärimmäisen uskalias veto. Homman mennessä pieleen kärsisi rankasti sekä levy-yhtiö että artisti itse. Kyse on historiallisesta tempusta. Olympiastadion on moninkertaisesti jäähallin kokoinen ja Cheek on itsekin myöntänyt jännittäneensä ensimmäistä lipunmyyntipäivää. Ehkä siksi kaiken blingblingin, maineen ja suosion hypessäkin Tiihonen on kokenut Onnisen kritiikin vaaralliseksi ennätysyrityksensä kannalta. Yksikään median edustaja ei saisi sanoa, että täähän on oikeastaan aika syvältä. Mikään ei saisi herättää epäröintiä lippuluukuilla.
Lopulta on vaikea kuvitella, että kyse olisi ollut vain loukatusta ylpeydestä. 14 vuoden uraa ei Suomessakaan ilman soraääniä rakenneta. Musabisnes ei ole loukkaantujien laji.
No ensimmäinen lipunmyyntipäivä tuli ja sitä seuranneita otsikoita lukiessa tuli fiilis, että ehkä jopa Cheekille itselleen ei ollut vielä lopulta täysin selvinnyt, kuinka suosittu hän itseasiassa Suomessa onkaan tällä hetkellä. Loppuunvarattu. 71 minuuttia. Done and done.
Työminä on Onnisen puolella. Toimittajalla on oikeus kirjoittaa kriittinen levyarvostelu niin halutessaan. Pidän Cheekin vetoa vaarallisena esimerkkinä siitä, miten toimittajan työtä voidaan pyrkiä ohjailemaan. Toimittajat ovat pääosin myös hyvin ammattiylpeää porukkaa. Siksi otan Onnisen porttikiellon osin henkilökohtaisesti.
Perusjantteriminä on kuitenkin sitä mieltä, että Cheekhype on äärimmäisen tervetullutta kotimaisen musiikkikulttuurin kannalta. Tiihonen pystyy suomenkielisellä räpillä(!) villitsemään massoja. Tajutonta! Ja ihanaa. Asiasta kirjoitti erinomaisesti hiljattain myös Anssi Kela. Huomenna tulevat myyntiin lunastamatta jääneet liput. Silloin siis nähdään, tuleeko 40 000 täyteen oikeasti.
Perujantteri myös voitti. Pakkohan sinne stadikalle on mennä. Pakkohan se on nähdä. Onkohan Onnisella lippu vai meinaako se akreditoitua?
<3 Laaban
Lähetyksen aikana kouluajoista ei kuitenkaan puhuttu, vaan Tommin urasta mentalistina ja taikurina, tässä järjestyksessä. Vaikka taikurina ja taikatemppujen harjoitteluna se kuulemma lähti. Ensin esiinnyttiin vain kavereille. Kiinnostus mentalisimiin syntyi vasta armeija-aikana. Tommi lähti ensin opettelemaan kuuluisaa lusikan taivutusta ja siitä skaala laajeni. Nykyisin Tommi tilataan keikalle esimerkiksi yritysjuhliin tai syntymäpäiville. 