”Millaisia fantasioita sulla on?” ja muita juttuja viikonlopulta
Musiikkina toimii stalkkeriämmällä tänään tämä! Ei vaan ole löytynyt Susihukkaa somesta laisinkaan, ei kuulemma oikein käytä ja vihaa mitä ilmeisimmin viestittelyä.
Koko ajatus viikonlopusta saa kauhean kuumotuksen päälle. Tuntuu että koko vatsanpohja imaisee kiinni ja muistelee viikonlopun touhuja. Herkullista, maukasta, mehukasta…
1.
En. Ole. Koskaan. Nähnyt. Vastaavaa. Siis herramunvereni. En tiennyt pitääkö itkeä vai nauraa. Vielä vähemmän tiesin kumpaa tehdä kun yritän runnoa itseni päälle niin, että tää pääsee sisälle. Tai kun yrität ratsastaa viis kokoa liian isolla. Aissaatana. Anakonda.
Mutta muuten se mies. Jestas mikä peto, aivan fantastinen. Kerrankin tuli joku vastaan, jossa on kaikki ne puolet mistä mä tykkään. Mun kinky, irstaileva pikkuhuoran luonteeni itki onnesta sisäisesti, kun Susi painoi mua sängyn reunaan tai pamautti takaapäin niin että kiljahdin yllätyksestä, kivusta ja nautinnosta. Sori naapurit.. Tai kun se koski mua niin, että pelkäsin sulavani siihen paikkaan. Kaikilla. Oikeilla. Tavoilla.
2. ”Millaisia fantasioita sulla on?”
Kuka edes tajuaa kysyä tota? Pakko myöntää etten osannut ton jälkeen vastata, koska toi teki kaiken sen mitä kaipaan ja odotan että tekee vielä loputkin. Makasin raukeasti sängyllä sen vieressä alasti, retkotin täysin käytettynä siinä ja mietin, mistä haaveilisin vielä. Kuulemma kaikki toivoo, että heidät otettaisiin väkisin. Nääh.
Ehkä jotkut seksibileet olis aika kovis. Ja samaa rataa lisämausteilla. Mutta en osannut edes silloin vastata. En ollut yhtään valmistautunut tähän! Hän sen sijaan haluaa kokeilla vähän kaikenlaista kuulemma. Omia fantasioita on tosi vaikea lähteä mun mielestä yhtäkkiä listaamaan, mä toimin niin vaistolla ja himosta aina.
Pakko siis summata, että viikonloppu päättyi just siihen, mitä toivoin. Uusi ihminen mun lakanoissa. Jotka muuten pitäs pistää varmaan joko pesuun tai roviolle, riippuu kuinka puhtaaksi tosta kaikesta irstailusta ne voi enää lähteä.
Mutta koska puhutaan musta, niin nyt kun Susihukka ei ole pian vuorokauteen laittanut viestiä, olen aivan helisemässä. Mitä vittua mies? Sekään ei riitä selitykseksi että on huono viestittelemään, koska kyllä sen nyt pitäis! Plaah, enkä edes lopulta tiedä olenko itse niin kiinnostunut vieläkään: loistavasta startista huolimatta keksin jatkuvia ärsyynnyksen aiheita ja puutteita. Mitä kliseitä tähän nyt vois sit enää sanoa? ”Aika näyttää” ja muuta täyttä paskaa?
