I just wanna love – wait what?

”Moikka, mitäs mimmi? Milläs mielellä täällä?”

Joo hei, ihan kiva. Aloitan samasta mistä aloitin viime syksynä: latasin Tinderin. Vastaan tuli lähinnä vanhoja koulukavereita ja jokunen entinen pano. Kohteliaasti ja kiltisti en rankannut miehiä niin kauheen raa’asti. Vielä.

Mun teorian ja kantapään kautta opittuna, Tinderin ja muiden käyttämiseen oppiminen vie hetken: ensin sä annat liikaa mahdollisuuksia miehille, joista et ikinä kiinnostuisi, koska et vielä tiedä mitä on olla nainen deittisovelluksessa. Tai siis, ihan ok ja siedettävä nainen, jolla on joku helvetin kyky vetää jokainen pervo puoleensa.  Tähän mennään sit syvemmin myöhemmin. Pun intended.

No mut sit mun bioon, jonka vois tiivistää about näin: huumoria, sarkasmia ja toive jostain oikeesta. Ja pitkähkönä naisena pituus. Ja muut boonukset, jotka vaikuttaa siihen voiko tulla jotain oikeeta: mut ne laitetaan emojeilla, kuten rööki, urheilu, lapset jne.  Mun bio oli alkuun hassutteleva ja ehkä jopa vähä viettelevä. Mikä kardinaalivirhe. Tähän mennään myöhemmin ja jynkytetään se tosi lujasti myös lukijat teidän silmille. Kiitos ja anteeksi jo valmiiksi. Päädyin lyhyeen, muutamalla emojilla maustettuun listaukseen siitä, mitä itse toivoisin löytäväni ja tarjoukseen kahvista sille, joka kuvittelee pystyvänsä sen tarjoamaan. Muutamia viilauksia välissä, mutta nyt on aika kultainen keskitie siinä, paljonko tulee seksibätängiä ja ihan kohtuullisia aloituksia. Matchejä on kertynyt varsinkin Tinderissä monta sataa ja poistelen niitä tasaisesti sitä tahtia kun koen tarpeelliseksi. Eli about parin kuukauden välein kun alkaa vituttaa.

Vielä lisää musta, kun teitä kiinnostaa kuitenkin nää tinderkliseet:

-oon jokusen sentin yli 170cm
-pääkaupunkiseutu, bussit ja metrot kulkee, alepapyörä voi viedä kauas himasta
-mulla on siunaantunut pari ulkoloista, jotka on osan ajasta muualla
-väri päässä ei ole aito, se tulee purkista
-ei, punapäät ei kaikki oo kiimasia pieniä lorttoja, mäkin oon vaan useimmiten
-ei, en tiedä itsekään mitä haluan: mut tiedän vallan hyvin mitä en halua.
-tai no haluun mä et joku vie multa jalat alta ja kohtelee kuten prinsessaa ja panee kuin lutkaa, välillä.
-teen töitä, sen, missä tai miten ei kuulu teille täällä.

Mutta sit siihen mitä hittoa mä täällä teen: mä haluan tarjota teille sen mitä itse koen. Lady Smurfette on alterego, joka antaa tulla kaiken tän tekstin, joka saisi mun ystäväpiiristä suurimman osan punastumaan. Siinä yhdistyy osa mun elämääni ja osa kokemaani nyt, osa taas on sitä, mitä haluan ottaa irti elämästä, kun mulle on taas annettu siihen mahdollisuus. Toisaalta se kuvastaa myös mun sitoutumista lähipiiriini ja sitä kilttiä tyttöä, joka elää aikamoisessa paineessa. Tällä hetkellä elän mun pisintä sinkkukautta ja siihen mahtuu paljon. Mä en oo mikään hiljanen hissukka, joka ei uskalla elää. En aio hävetä tekojani, vaikka osa voi olla hieman kyseenalaisia ja mietin myös itse miksi annan itseni välillä päästää irti. Ja otan myös mielellään teiltä vastaan juttuja sekä aiheita, vaikka niitä on omasta takaa myös reilusti, osa tän vuosikymmenen alusta, osa nyt lopusta.

Nyt mä droppaan tän mikin ja meen selaamaan toiveikkaana taas sen sata miestä läpi Tinderistä ja Badoosta. Eikä niistä yksikään tuu olemaan oikeesti potentiaalinen just mulle. Just because. Jos sulla tulee jotain jaettavaa tai muuta mieleen niin hit me up: ladysmurfetteblog@gmail.com

Ja ainiin saatana jos tähän loppuun vielä paljastan että en halua parisuhdetta. Mut en halua myöskään mitään pervoa setämiestä. Jotain siitä väliltä, jotain millä pitää tää vapaus ja omat vanhat järjestelyt, mut et joku tulis välillä silittelee tän kissan uneen ja herättäis aamulla rajusti.