Tee mitä lystää, vai sittenkään?
Tee mitä lystää, aaaivan mitä huvittaa. Tähän postaukseen on kaksi näkökulmaa: minä ja se. Onko ok tehdä mitä tahtoo ja miltä se tuntuu muista? Taustalla lauleskelee Regina Lepään aalloilla biisiä.
Liha on ollut heikkoa ja pomppasin tällä viikolla kerran yökylään, mikä tietty oli tavallaan yksi vitun emämunaus, koska kuten kunnon addikti, retkahduksen jälkeen on taas vaikeampi pyristellä irti. Se kyseli tänään alkuillasta olenko kotona ja kerrankin oli jotain muuta tekemistä juuri silloin: tottakai saan nyt kärsiä siitä. Koska pysyin omissa suunnitelmissani ja tein mitä huvittaa omassa elämässäni, menetin mahdollisuuden nähdä sitä ilmeisesti.
Tunsin koko lyhyen reissun oloni typeräksi ja levottomaksi, ahdistuneeksi siitä, että toimin ”väärin”. En ollut saatavilla, en hypännyt jälleen käskystä, taipunut siihen, mitä se perkeleen velho tahtoo. Mietin kovasti tutun kanssa, että miksi helvetissä oloni on mikä on ja ettei minun tulisi tuntea niin edes.
Se
Kirjoitinkin juuri teille siitä, mikä on päällimmäinen fiilis koko hommasta tällä hetkellä. Vituttaa ja ärsyttää ehkä eniten. Se venyy kuin sula juusto, ja pistää mut venailemaan samalla. Pääni sisällä pieni romantikko miettii, että hei kohta se ilmestyy mun oven taakse ja yllättää positiivisesti. Tai siis sitä se tekee JUST NYT. ”Voisin tulla käymään” ”voisin tulla ihan yöksi” ja sitten ei kuulu, ei näy, ei mitään. Ja kun tätä on jatkunut tänä(kin) iltana jo yli kolme tuntia, vitun vatvomista, että miten laiskottaa ja sit jos kuitenki vähä. En jaksa houkutella, sanon vaan, että tervetuloa.
Vittumaista odotuttaa toista ihmistä näin. Lähes yhtä vittumainen oli tämän iltapäivän kahvideitti: tosi kivan oloinen mies (btw menee tähän kategoriaan jo), jonka kanssa sovin tosi nopealla aikataululla treffit kauppakeskukseen, koska olin duunissa, niin piti lähteä melko ajoissa kohteeseen. Oli sovittuna, että laitellaan vielä viestiä ja nähdään about tiettyyn aikaan. Siellä sitten loppujen lopuksi venailin yksinäni. Miettien, että no tee sit aivan mitä vittua lystää, eipä se mulle kuulu, mutta olisi kohteliasta edes ilmoittaa. Tai vastata, kun toinen kertoo olevansa matkalla. Aivan yksi saatanan iso HUOH, kaikille ghostaajille. Eipä se toisaalta haitannut paljon, mun olisi pitänyt joka tapauksessa käydä juuri siinä kaupassa ja tuli pyörittyä myös muuten vain kaupoilla katselemassa kaikkea hauskaa.
Ja sit se minä
Ehkä tää on ollut joku tilapäinen mielenhäiriö tai kevyt tunnepsykoosi, ihan miten vain. Koska enhän mä vielä noin neljä kuukautta sitten halunnut yyyyyhtään mitään.Ainakaan tavallaan. Nyt vedän pitkin seiniä, kun Gargamel feidaa, venyy ja vanuu ja pyörittää mua kuin pässiä narussa. Tekis mieli tapella sen kanssa, kiukutella ja marmattaa. Kuka tää ämmä on mun sisälläni, joka toimii näin? Kärsii mustasukkaisuudesta ja ihmeellisistä aivovammoista tunne-elämän suhteen.
Kuten yllä kirjoittelin, olen yrittänyt skarpata deittailussa. Kävin (tai ainakin yritin käydä) kaksilla deiteillä, joista toinen tosiaan oli aivan no-show. Toinen oli tosi erikoinen tapaus, hermostunut ja levoton, eikä oikeastaan kovinkaan kuviensa tyylinen. Tosin tyyppi oli oikei kiva muutoin, siis hirveästi yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja juttua! Mutta minkäs tekee, jos muuten ei natsaa laisinkaan.
Sain välittömästi palautetta siitä, etten vastannut tai olin menoillani. Vähän kuten silloin, kun sain kysymyksen, että menikö ihan panohommiksi. Tästä päästäänkin siihen, miten minä saan ja voin tehdä mitä lystää. Oon monta päivää mietiskellyt, kuinka haluan olla villi ja vapaa (tai ainakin vapaa-ajallani). Haluan nauttia elämästä, tehdä hyvää muille ja olla kunnon kiitollinensiunattuonnellinen-paskaa välillä. Haluan mennä pitkin kyliä tukka hulmuten ja vetää lärvit vailla huolta huomisesta, haluan panna ketä huvittaa ja olla tuntematta ennenkaikkea syyllisyyttä mistään. Tilivelvollisuudet on menneisyyttä, sinkkuudesta kuuluisi nauttia kriisivaiheen jälkeen! Ja mulla se on jo myös mennyttä aikaa!
Helvetti, i’m gonna own this shit ja sitä rataa. Joku hölmö mies joskus sanoi, että leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Mun periaatteilla voisi samalla tehdä vaikka kuperkeikan, jos kerta on se leukakin jo rinnassa! Selkärankaa vahvistuu nikama nikamalta ehkä vielä jos jatkan tätä mentalisaatiota ja otan oikeasti irti kaiken siitä, että voin tehdä aaaaivan mitä lystää!