Terveisiä koronakuplasta! Olen viettänyt tähän mennessä jo 3 viikkoa eristäytynyttä elämää kotonani. Onneksi viihdyn täällä hyvin, mutta en voi sanoa, etteikö tämänkaltaiset olosuhteet alkaisi nakertaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Kolme viikkoa sitten työpaikkani Tanskassa ilmoitti, että kaikki etätöihin kykenevät jäävät kotiin seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Arvatenkin saattaa, että paluuta on jouduttu pitkittämään. Näillä näkymin toimiston ovet avattaisiin pääsiäisen jälkeen, mutta kollegani ja itseni myös, ovat hyvin skeptisiä paluun suhteen. Helpottavaa on kuitenkin tieto, että toiminta jatkuu poikkeusoloista huolimatta ”normaalisti” ja kenenkään ei tarvitse olla huolissaan työpaikastaan.

Tilanne koronan suhteen on eskaloitunut nopeasti: kun päätös jäädä etätöihin tuli, Tanska sulki rajansa melko nopeasti sen jälkeen ja Ruotsin puolella iski paniikki. Ihmiset hamstrasivat kaupasta kaksin käsin: tuntui kuin olisi tehnyt aikamatkan Neuvostoliittoon, kun kaupan hyllyt ammottivat vain tyhjyyttään. Edelleenkin kaupasta on vaikea löytää jauhoja, pastaa ja puurohiutaleita. Olen valmiiksi luonteeltani jo sellainen hamstraaja, että jos tarjouksessa saa jotakin edullista ostan aina useamman, joten meillä suoritettiin vain tarpeellisia ostoksia. Olen melko tyytyväinen itseeni, sillä kuivakaapin ja pakastimen sisältö on niin kattava, että meidän kaksi henkinen taloutemme eläisi sen turvin 2 viikkoa, ehkä jopa kauemmin. Tuoreet vihannekset ja hedelmät loppuisivat kuitenkin ensimmäisen viikon aikana, muuten löytyy kattava valikoima lihoja, pakaste/tölkki vihanneksia ja hedelmiä sekä jauhoja, riisiä ja pastaa yms.

Olen ollut kovin stressaantunut, varsinkin läheisteni puolesta, mutta myös epävarmuuden suhteen. Päätöksiä tehdään niin nopeaa tahtia, ettei pysty yhtään ennakoimaan ja tilanne on vienyt kokonaan sellaisen perusvarmuuden asioista. Varsinkin silloin, kun rajat menivät kiinni, stressitasot nousivat niin korkealle, että sain ihottuman, joka ei ole edelleenkään parantunut, vaikka tilanne on jo hieman rauhoittunut. Mielenkiintoista on ollut, että en ole ollut yhtään huolissani sijoituksista, vaikka sijoitusteni arvo on laskenut jo yli 10 000€. Jos olisin ollut järkevä, olisi pitänyt ehkä keventää hieman joulu-tammikuun paikkeilla, mutta nyt on jo liian myöhäistä. Yhtään paniikkimyyntiä en ole tehnyt toisin kuin syksyllä 2018. Koen, että juna meni jo ja ainoa järkevä ratkaisu on odottaa. Sijoitustähtäimeni on pitkäaikainen ja ainakin toistaiseksi olen vielä kokonaisuutena plussan puolella. Nyt tähyilen mahdollisia ostopaikkoja ja suosittelen myös kaikille lukijoille samaa. Kaikista aikaisimmista dipeistä on selvitty, joten uskon, että tästäkin selvitään. Se kuinka kauan aikaa siihen menee, on toinen asia.

En tiedä teistä, mutta itse alan olla jo lopen kyllästynyt koronauutisointiin ja mielestäni mediat lietsovat liiallista paniikkia. Kyse on vakavasta asiasta, joten ottakaa huomioon läheisenne ja toimikaa viranomaisohjeiden mukaan. Pysykää kotona ja pitäkää huolta läheisistä ja itsestänne! Olisi kiva kuulla millaisia coping-keinoja teillä on tässä hankalassa tilanteessa? Itselleni on ollut hyvin tärkeää suunnitella pääsiäistä ja miettiä kuinka saisi hieman juhlantuntua arjen keskelle.