Opiskelijalla ei ole varaa ilmaiseen työhön

Opintoni ovat jo maisterivaiheessa, mutta olen tehnyt oman alani töitä vain kuukauden mittaisen palkattoman harjoittelun verran. Olen ollut jo pitkään huolissani työllistymisestä opintojen jälkeen, sillä minkäänlaiseen palkalliseen harjoitteluun on melkein mahdotonta päästä. Kyse ei ole siitä, ettenkö lähettelisi hakemuksia aktiivisesti vaan siitä, että suurin osa harjoittelu mahdollisuuksista ovat palkattomia tai palkalliseen harjoitteluun palkataan henkilöitä, joilla on jo takana 3 vuotta harjoittelukokemusta. Jos ei saa ensimmäistä harjoittelupaikkaa on mahdoton saada toinen, mutta haastatteluun päästäkseen tarvitsisi olla työkokemusta. Kaikkia hakemiani harjoittelupaikkoja on mainostettu, että kokemusta ei tarvita. Parin viikon päästä saan viestin, että en tullut valituksi, koska minulla ei ole tarpeeksi kokemusta. Minua ei kutsuttu edes haastatteluun. En tuskin ole ainoa korkeakouluopiskelija, joka kokee asian näin.

Olen jo monta kesää joutunut valitsemaan palkattoman harjoittelun tai työn, joka ei ole alaani, mutta josta maksetaan palkkaa välillä. Minulla ei ole varaa palkattomaan työntekoon, sillä jollain täytyy elääkin. Opintotuki ei kata elämisen kustannuksia, eikä sitä saa kuin opintokuukausilta. Miksi opiskelijoilta vaaditaan täyspäiväistä opiskelua ja työntekoa, jotta he voivat kustantaa itselleen työharjoittelun täysipäiväisen opiskelun ja työnteon lomassa? Kun opiskelijat tuovat esiin omaa uupumustaan, ihan syystäkin, heidät kivitetään julkisesti. Mehän olemme vain pelkkiä syöttöporsaita, joille mikään ei riitä. Kun taas puhutaan työhyvinvoinnista sympatia pisteitä satelee ja päitä nyökytellään yhteistuumin; jotain on tehtävä asialle. Miksi täysipäiväisessä työssä käyvä henkilö saa puhua omasta työuupumuksesta, kun hänellä on vapaata 2 päivää viikossa ja kuukauden verran vuosittain palkallista lomaa? Joillakin opiskelijoilla ei ole koskaan palkallista lomaa saatikka oikeita vapaapäiviä, koska viikonloput menevät töissä ja kotitehtävien parissa ja ”lomat” töissä.

Mielestäni on täysin edesvastuutonta työnantajalta, että korkeakouluopiskelijoilta eli tulevaisuuden työntekijöiltä voi olettaa ilmaista työtä. Harjoittelun tarkoitus on saada työkokemusta omalta alalta ja kokemusta voi saada ainoastaan työtä tekemällä. Jos työtehtäväni vastaa niitä töitä, joita joku muu tekee palkallisesti samalla työpaikalla, miksi minä en ole oikeutettu korvaukseen työstäni? En oleta harjoittelijana, että saisin täyttä palkkaa, mutta rahallisen korvauksen ei tarvitsisi olla edes suuri, jotta voisin valita työharjoittelun muiden alojen työn sijaan. Heti valmistuttua alalla kuitenkin oletetaan, että pitäisi olla jo 2-5 vuoden työkokemus, jotta voidaan palkata töihin. Mielestäni tämä yhtälö on täysin absurdi. Minkälaisia ajatuksia tämä herättää teissä?