Yle järjesti mielenkiintoisen kyselyn tässä kuussa siitä, mikä on luksusta ja mikä perusasia. Kyselyyn vastanneista suurin osa oli esimerkiksi sitä mieltä, että julkisen liikenteen matkakortti, kasvikset, internetyhteys kotona, älypuhelin ja uimahallikäynnit ovat perusasioita, joista pienituloisen ei tulisi luopua. Mielestäni perusasioista, joita jokaisella tulisi olla on turvallinen koti ja tarvittavat edellytykset ruoanlaittoon ja henkilökohtaisen hygienian ylläpitoon. On myös perusteltua, että asumistukea voi saada myös omistusasuntoon, sillä on yhteiskunnan kannalta parempi, että esimerkiksi hetkellisen tulojen alenemisen johdosta ihmiset eivät joutuisi myymään äkkiä asuntojaan pois pilkkahintaan.

Jokaisella tulisi olla oikeus monipuoliseen ruokavalioon, johon kuuluu mm. tuoreita vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja kalaa. Näin ei kuitenkaan ole vaan kala ja tuoreet marjat ja hedelmät ovat usein niin kalliita, että niitä joutuu pihistelemään. Olen myös samaa mieltä kyselyyn vastanneiden kanssa, että nykypäivänä nettiyhteys ja älypuhelin ovat välttämättömiä mm. pankissa asiointiin ja työnhakuun. Tietenkin on toinen asia minkä hintainen älypuhelimen on oltava. Liikunta ja tarpeelliset lääkärikäynnit ja lääkkeet ovat myös perustarpeita, joista ei pitäisi tinkiä.

Mielestäni Suomessa suhtaudutaan vähävaisuuteen vähättelevästi ja ikään kuin se olisi ihmisen oma vika. En kuitenkaan usko, että vähävaraisuus aina johtuisi yksilöstä itsestään vaan siihen vaikuttaa monitekijä. Me elämme hyvinvointivaltiossa, mutta siltikään nuo edellä luettelemani perustarpeet eivät täyty jokaisen kohdalla. Eläminen Suomessa on oikeastaan todella kallista. On inhottavaa, miten pienituloisten kulutusta ”syynätään” ja puhutaan esimerkiksi siitä, että opiskelijat vain juhlivat ja valtio maksaa tai, että työtön ei ole oikeutettu lemmikkeihin. Meistä jokainen tarvitsee välillä pieniä irtiottoja arjesta ja toivon, että ne eivät olisi aina kiinni rahasta. Kuitenkin se, että on vähävarainen ei tarkoita sitä, etteikö tarvitsisi koskaan jonkinlaista ”luksusta” tai irtiottoa, edes sellaista pienempää.

Sitä tulee mietittyä joka vuosi joulukrääsän saapuessa kauppoihin, että joku saa kaiken tuon ja toisilla ei ole mitään. Siispä rohkaisen teitä lukijat: menkää ja tehkää hyvää tänä jouluna, sillä toiselle ihmiselle tuottamaan iloa ei voi rahassa mitata.