Vinkkejä ruokakustannusten vähentämiseen

Ruoka on välttämätön kuukausittainen menoerä, jota pystyy tiettyyn pisteeseen asti pienentämään. Terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta ei kannata lähteä tinkimään, mutta joitakin tapoja muuttamalla kuluja pystyy leikkaamaan. Ruokakaupassa ei kannata lähteä tinkimään määrässä ja monipuolisuudessa. Mistä kannattaa tinkiä on mm. merkeistä ja erikoistuotteista. Kaupan omat merkit ovat yleensä edullisimpia ja niistä löytyy yleensä hyvä valikoima kotimaassa tuotettuja tuotteita. Kaupat eivät myöskään itse valmista tuotteita, mikä tarkoittaa sitä, että Pirkan lihapullapaketti voi olla esimerkiksi Saarioisen valmistama. Tämän takia merkkiuskollisuus ruokakaupassa on mielestäni turhaa.

1. Älä heitä ruokaa hukkaan!

Tärkein neuvo, jonka voin antaa on se, että osta vain sen verran kuin oikeasti kulutat. Ruokahävikki on ympäristölle ja kukkarolle kuluttavaa. Et heittelisi viiden euron seteleitäkään roskikseen, miksi tekisit niin ruuan suhteen? Jostain syystä ihmiset eivät tajua ruuan arvoa enää siinä vaiheessa, kun se on päätynyt jääkaappiin. Voin ylpeästi sanoa, että meillä ei synny ruokahävikkiä juuri lainkaan. Erittäin satunnaisesti on ollut tapauksia, että olen katsonut viimeisiä käyttöpäiviä väärin ja jotain on ehtinyt pilaantua, mutta tätä ei tapahdu edes kuukausittain.

2. Suunnittele ruokakaupassa käynti

Käyn ruokakaupassa korkeintaan 2 kertaa viikossa, ellei ole ehdoton hätätilanne tai jotain on unohtunut ostaa tai loppunut kokonaan. Suunnittelen aina viikon ruokalistan pitäen silmällä lähikaupan tarjouksia. En koskaan lähde kauppaan ilman kauppalistaa. Listalta löytyy viikon lämpimien aterioiden puuttuvat raaka-aineet, sekä tarpeelliset ainekset aamupaloihin, välipaloihin ja iltapaloihin. Otan myös aina huomioon sen, mitä tuotteita minulla on jääkaapissa jäljellä ja suunnittelen ateriat sen mukaan. Aluksi voi olla hankala hahmottaa omaa kulutusta, mutta nykyään osaan arvioida melko tarkasti ruuan kulutuksen.

3. Katso kilohintoja ja hyödynnä tarjouksia

Kaupassa vertailen aina tuotteiden hintoja kilohintojen perusteella ja isompi paketti on yleensä halvempi kuin pienempi, mutta se ei aina mene niin. Tietenkin jos on jokin tuote, mitä tarvitsee vain vähän ja se on nopeasti pilaantuva, silloin ostan mieluummin pienemmän paketin, jos koen, ettei suuremmasta tulisi kaikkea käytettyä. Jos tarjouksessa on isoja paketteja esimerkiksi jauhelihaa tai kokonaisia kaloja, käytän ateriaan sen verran kuin tarvitsen ja pakastan loput ateriakokoisina.  Tällä tavoin minulla on valmiina pakkasessa esimerkiksi kalaa, kun sitä tekee mieli, eikä tarvitse ostaa kalliimpaan hintaan.

4. Älä kokkaa yksittäisannoksia

Tee ruokaa aina isompi satsi kerrallaan, vaikka syöjiä ei olisi montaa. Meillä syödään aina kaksi päivää samaa ruokaa ja jos jotain jää yli se laitetaan pakkaseen. Kuten totesin jo aiemmin, suuremmat pakkaukset ovat yleensä halvempia kuin pienemmät, mistä johtuen yhden annoksen annoshinta laskee, kun teet sitä ison annoksen. Kaikkea ei tarvitse syödä kerralla putkeen, vaan osan voi pakastaa. Pakkasesta löytyvät valmiit ruoka-annokset ovat kiireisen arjen pelastus. Jaoin viime vuoden puolella sunnuntaisin helppoja ja edullisia reseptejä, jos nämä kiinnostaa niin löydät ne avainsanalla: reseptit.

5. Tee itse

Mitä pidemmälle prosessoitu elintarvike on, sitä kalliimpi hinta. Einekset ovat useimmiten paljon kalliimpia kuin vastaava tuote itse tehtynä. Lisäksi kun teet itse, tiedät tarkalleen, mitä aineita on lisätty ruokaan. Aloitin viime syksynä leipomaan itse leipää ja meillä ostetaan enää hyvin harvoin kaupasta leipää kotiin. Valmistus ei vie paljoa aktiivista aikaa ja hyviä leipäreseptejä on paljon. Pyrin käyttämään uunia viisasti ja leivän leipomisen yhteydessä laitan uunissa lämpimän aterian tai leivon jotain makeaa.

tyo-ja-raha ostokset ruoka-ja-juoma raha

Tytöttely työelämässä

Ensimmäisinä päivinä uudessa työharjoittelupaikassa istuin kahvipöydässä vieressäni keski-ikäinen mies kysyi minulta, kauan harjoitteluni kestää. Kerroin, että olen täysipäiväisesti kuukauden töissä. Tähän hän tokaisi jota kuinkin näin: Millä yläasteella on noin pitkä TET-harjoittelu? Sanoin, että kyseessä ei ole TET-harjoittelu, vaan opiskelen yliopistossa toista vuotta ja tämä työharjoittelu on pakollinen osa opintojani. Mies oli hiukan nolona, muttei kuitenkaan pyytänyt anteeksi vaan ohitti asian tokaisemalla jotakin hyvin suomalaista kuten ”aijaa”.

Kyseisestä tapauksesta on jo jonkin verran aikaa ja olin tuolloin 22-vuotias. Ymmärrän kyllä, että ihmiset erehtyvät, mutta olisi mielestäni ollut kohteliasta pyytää anteeksi tai kysymyksen olisi voinut muotoilla toisella tapaa. En oikein itsekään tiennyt kuinka asiaan olisi pitänyt suhtautua: itkeäkö vai nauraako? Tänä päivänä ennemminkin naurattaa kyseinen tapaus, mutta sillä hetkellä se tuntui alentavalta. En usko, että hän tarkoituksella halusi olla ilkeä, mutta tuollaisen oletuksen tekeminen oli ajattelematonta.

Minua ei ole koskaan tytötelty työkavereiden tai esimiesten suunnalta. Mielestäni tytöttely on valtasuhteiden pönkittämistä, eikä kuulu työelämään. Olen työskennellyt eri asiakaspalvelutehtävissä ja siellä olen huomannut, että tytöttely on yleistä asiakkaitten suunnalta, varsinkin negatiivisissa asiakaskohtaamisissa. Saman ikäisiä tai nuorempia mieskollegoja en ole koskaan kuullut kutsuttavan pojiksi ja muutenkin heidän ammattitaitoaan kyseenalaistettiin paljon vähemmän kuin naiskollegoiden. Kyse ei ole ollut edes ammattitaidon puutteesta vaan ihmisten asennoitumisesta nuoriin naisiin työelämässä. Monta kertaa huomasin, tyytymättömien asiakkaitten kohdalla, että vaikka olin toiminut ohjekirjan mukaan asiakkaat vaativat paljon herkemmin esimiestä paikalle kuin mieskollegoiden kohdalla samankaltaisessa tilanteessa. Minun osaamistani kyseenalaistettiin: ”pyydätkö tyttö jonkun osaavamman paikalle”, vaikka tilanne olisi hoidettu täysin samalla tavalla kenen tahansa ollessa asiakaspalvelijana.

Kaikesta tytöttelystä en kuitenkaan pahastu. Minulle on ihan ok, jos joku työkaverini sanoo vaikka: ”lähdettäisiinkö me tytöt yhdessä after workeille?” Tämänkaltaisessa asetelmassa kysyjä ei pyri pönkittämään omaa egoaan, vaan on itse osana ryhmään. Kuitenkin mielestäni olisi parasta, jos aikuisiin ei viitattaisi sanoilla tyttö tai poika.

Olisi kiva kuulla kommenteissa teidän kokemuksianne ja ajatuksia tähän liittyen. Mikä on ok ja mikä ei?

tyo-ja-raha tasa-arvo tyo uutiset-ja-yhteiskunta