OneCoin huijaus ja mitä siitä voi oppia?

Ylen MOT käsitteli tällä viikolla OneCoin huijausta. Asiaan liittyen julkaistiin myös uutinen Ylen sivuilla, joka on tiivistelmä ohjelmassa esiin tulleista asioista. OneCoin oli väitetysti kryptovaluutta, jota myytiin verkostomarkkinoinnin avulla tarjoamalla ihmisille verkkokursseja ja samalla oikeuksia louhia virtuaalivaluuttaa. Ihmiset pääosin sijoittivat OneCoiniin kryptovaluutan takia, eikä verkkokursseihin, jotka väitetysti olivat kopioitu muista lähteistä. OneCoinille lupailtiin kovaa arvonnousua ja jotkut ehtivätkin tehdä paljon rahaa värväämällä uusia sijoittajia. Yhtiön perustaja katosi kaksi vuotta sitten ja kävi ilmi, että OneCoin ei ole kryptovaluutta eikä sillä ole lohkoketjua. Suomalaiset sijoittivat vuosina 2014-2016 OneCoiniin noin 40 miljoonaa euroa ja tapaus vaikuttaa taas yhdeltä Wincapita pyramidihuijaus keissiltä.

Kysymys kuuluukin: miten näin selvältä vaikuttava huijaus on mennyt läpi ja saanut pelkästään suomalaiset sijoittamaan miljoonia euroja johonkin, mitä ei ole? Koska ihmiset ovat ahneita, eivätkä osaa sijoittaa. Tavoitellaan helppoa voittoa, mitä ei ole mahdollista saada. Kirjoitin aiemmin postauksen: 50€ ei riitä sijoittamisen aloittamiseen, jossa kerroin siitä, mitä kaikkea sijoittamisen aloittaminen vaatii. Ja tämä OneCoin tapaus on täydellinen esimerkki siitä, miksi pelkkä 50€ ei riitä sijoittamisen aloittamiseen. Henkilöt, jotka ovat sijoittaneet tähän huijaukseen, eivät ole selvästikään tienneet, mihin ovat sijoittaneet tai olleet selvillä siitä, miten kryptovaluutta toimii. Kryptovaluutta on Bitcoinin takia hyvin mediaseksikäs sana ja arvelen, että suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ymmärrä mikä se on ja miten se toimii. Se, että Bitcoinista tuli suosittu ei ole tae, että jokaisesta seuraavastakin kryptovaluutasta tulee yhtä suosittu. Ota aina selvää sijoituskohteesta äläkä ikinä sijoita mihinkään, mitä et ymmärrä!

Henkilöt, jotka hankkivat uusia sijoittajia tähän huijaukseen tekivätkin kovaa tiliä ja ahneus sokaisi sijoittajat. Sijoittajia houkuteltiin kovilla tuotoilla, mutta aina kun lupaillaan kovaa tuottoa niin hälytyskellot pitäisi soida ja asiaan kuuluisi suhtautua terveen skeptisesti. Muistuttaisin vielä, että riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä. Riskitöntä sijoitusta ei ole ja, jos joku sellaista lupaa niin juokse pakoon!

Olisihan se vaikea uskoa, että naapurin tuttu, joka markkinoi minulle kryptovaluuttaa tähtitieteellisellä tuotto-odotuksella paljastuisikin huijariksi. Verkostomarkkinoinnin avulla saatiin jokainen sijoittaja kytkettyä samaan veneeseen huijarien kanssa, sillä he mainostivat myös itse huijausta. Kukaan, joka oli edesauttamassa huijausta, tuskin haluaisi paljastaa kyseessä olevan huijaus. Järjestelmä toimi vähän niin kuin mafia.

Henkilökohtaisesti en usko, että kyseinen tapaus jää viimeiseksi huijaukseksi. Ihmiset ovat rahalle persoja ja liian luottavaisia tämänkaltaisiin huijauksiin. Muista aina, että sijoittaminen vaatii opiskelua ja sijoitusneuvonnan suhteen kannattaa mielummin kääntyä vaikka oman pankin puoleen, jotta tämänkaltaisilta huijauksilta vältytään.

tyo-ja-raha raha uutiset-ja-yhteiskunta

Opiskelijalla ei ole varaa ilmaiseen työhön

Opintoni ovat jo maisterivaiheessa, mutta olen tehnyt oman alani töitä vain kuukauden mittaisen palkattoman harjoittelun verran. Olen ollut jo pitkään huolissani työllistymisestä opintojen jälkeen, sillä minkäänlaiseen palkalliseen harjoitteluun on melkein mahdotonta päästä. Kyse ei ole siitä, ettenkö lähettelisi hakemuksia aktiivisesti vaan siitä, että suurin osa harjoittelu mahdollisuuksista ovat palkattomia tai palkalliseen harjoitteluun palkataan henkilöitä, joilla on jo takana 3 vuotta harjoittelukokemusta. Jos ei saa ensimmäistä harjoittelupaikkaa on mahdoton saada toinen, mutta haastatteluun päästäkseen tarvitsisi olla työkokemusta. Kaikkia hakemiani harjoittelupaikkoja on mainostettu, että kokemusta ei tarvita. Parin viikon päästä saan viestin, että en tullut valituksi, koska minulla ei ole tarpeeksi kokemusta. Minua ei kutsuttu edes haastatteluun. En tuskin ole ainoa korkeakouluopiskelija, joka kokee asian näin.

Olen jo monta kesää joutunut valitsemaan palkattoman harjoittelun tai työn, joka ei ole alaani, mutta josta maksetaan palkkaa välillä. Minulla ei ole varaa palkattomaan työntekoon, sillä jollain täytyy elääkin. Opintotuki ei kata elämisen kustannuksia, eikä sitä saa kuin opintokuukausilta. Miksi opiskelijoilta vaaditaan täyspäiväistä opiskelua ja työntekoa, jotta he voivat kustantaa itselleen työharjoittelun täysipäiväisen opiskelun ja työnteon lomassa? Kun opiskelijat tuovat esiin omaa uupumustaan, ihan syystäkin, heidät kivitetään julkisesti. Mehän olemme vain pelkkiä syöttöporsaita, joille mikään ei riitä. Kun taas puhutaan työhyvinvoinnista sympatia pisteitä satelee ja päitä nyökytellään yhteistuumin; jotain on tehtävä asialle. Miksi täysipäiväisessä työssä käyvä henkilö saa puhua omasta työuupumuksesta, kun hänellä on vapaata 2 päivää viikossa ja kuukauden verran vuosittain palkallista lomaa? Joillakin opiskelijoilla ei ole koskaan palkallista lomaa saatikka oikeita vapaapäiviä, koska viikonloput menevät töissä ja kotitehtävien parissa ja ”lomat” töissä.

Mielestäni on täysin edesvastuutonta työnantajalta, että korkeakouluopiskelijoilta eli tulevaisuuden työntekijöiltä voi olettaa ilmaista työtä. Harjoittelun tarkoitus on saada työkokemusta omalta alalta ja kokemusta voi saada ainoastaan työtä tekemällä. Jos työtehtäväni vastaa niitä töitä, joita joku muu tekee palkallisesti samalla työpaikalla, miksi minä en ole oikeutettu korvaukseen työstäni? En oleta harjoittelijana, että saisin täyttä palkkaa, mutta rahallisen korvauksen ei tarvitsisi olla edes suuri, jotta voisin valita työharjoittelun muiden alojen työn sijaan. Heti valmistuttua alalla kuitenkin oletetaan, että pitäisi olla jo 2-5 vuoden työkokemus, jotta voidaan palkata töihin. Mielestäni tämä yhtälö on täysin absurdi. Minkälaisia ajatuksia tämä herättää teissä?

tyo-ja-raha opiskelu tyo