Tytöttely työelämässä

Ensimmäisinä päivinä uudessa työharjoittelupaikassa istuin kahvipöydässä vieressäni keski-ikäinen mies kysyi minulta, kauan harjoitteluni kestää. Kerroin, että olen täysipäiväisesti kuukauden töissä. Tähän hän tokaisi jota kuinkin näin: Millä yläasteella on noin pitkä TET-harjoittelu? Sanoin, että kyseessä ei ole TET-harjoittelu, vaan opiskelen yliopistossa toista vuotta ja tämä työharjoittelu on pakollinen osa opintojani. Mies oli hiukan nolona, muttei kuitenkaan pyytänyt anteeksi vaan ohitti asian tokaisemalla jotakin hyvin suomalaista kuten ”aijaa”.

Kyseisestä tapauksesta on jo jonkin verran aikaa ja olin tuolloin 22-vuotias. Ymmärrän kyllä, että ihmiset erehtyvät, mutta olisi mielestäni ollut kohteliasta pyytää anteeksi tai kysymyksen olisi voinut muotoilla toisella tapaa. En oikein itsekään tiennyt kuinka asiaan olisi pitänyt suhtautua: itkeäkö vai nauraako? Tänä päivänä ennemminkin naurattaa kyseinen tapaus, mutta sillä hetkellä se tuntui alentavalta. En usko, että hän tarkoituksella halusi olla ilkeä, mutta tuollaisen oletuksen tekeminen oli ajattelematonta.

Minua ei ole koskaan tytötelty työkavereiden tai esimiesten suunnalta. Mielestäni tytöttely on valtasuhteiden pönkittämistä, eikä kuulu työelämään. Olen työskennellyt eri asiakaspalvelutehtävissä ja siellä olen huomannut, että tytöttely on yleistä asiakkaitten suunnalta, varsinkin negatiivisissa asiakaskohtaamisissa. Saman ikäisiä tai nuorempia mieskollegoja en ole koskaan kuullut kutsuttavan pojiksi ja muutenkin heidän ammattitaitoaan kyseenalaistettiin paljon vähemmän kuin naiskollegoiden. Kyse ei ole ollut edes ammattitaidon puutteesta vaan ihmisten asennoitumisesta nuoriin naisiin työelämässä. Monta kertaa huomasin, tyytymättömien asiakkaitten kohdalla, että vaikka olin toiminut ohjekirjan mukaan asiakkaat vaativat paljon herkemmin esimiestä paikalle kuin mieskollegoiden kohdalla samankaltaisessa tilanteessa. Minun osaamistani kyseenalaistettiin: ”pyydätkö tyttö jonkun osaavamman paikalle”, vaikka tilanne olisi hoidettu täysin samalla tavalla kenen tahansa ollessa asiakaspalvelijana.

Kaikesta tytöttelystä en kuitenkaan pahastu. Minulle on ihan ok, jos joku työkaverini sanoo vaikka: ”lähdettäisiinkö me tytöt yhdessä after workeille?” Tämänkaltaisessa asetelmassa kysyjä ei pyri pönkittämään omaa egoaan, vaan on itse osana ryhmään. Kuitenkin mielestäni olisi parasta, jos aikuisiin ei viitattaisi sanoilla tyttö tai poika.

Olisi kiva kuulla kommenteissa teidän kokemuksianne ja ajatuksia tähän liittyen. Mikä on ok ja mikä ei?