Löydän luo, kun sinä herätät minussa sen, mikä meidän yhteistä on – seksistä synnytyksen jälkeen
Helsingin Sanomat julkaisi viimeviikolla mielipiteen ”Imetys tappaa parisuhteen”, jonka voi lukea kokonaisuudessaan täältä. Kirjoittaja on tullut miehensä kanssa jo kuukauden kuluttua vauvan syntymästä siihen tulokseen, ettei parisuhde kestä enää hetkeäkään imetyksen aiheuttamaa haluttomuutta ja seksitöntä aikaa. Tämä pariskunta päätyy siihen ratkaisuun, että imetys lopetetaan ja vauva siirtyy kokonaan korvikkeelle. Esimerkiksi Heikki Leppimäki on kirjoittanut blogissaan erinomaisen vastineen isän näkökulmasta. Myös imetyksen näkökulmasta asiaa voisi pohtia loputtomiin, keskustella imetyksen vastaansanomattomista hyödyistä ja muistaa kuitenkin, että hyvä vanhempi voi olla imettämättäkin, jos ei jostain syystä voi tai halua imettää. Itse haluaisin kuitenkin tarkastella asiaa nimenomaan parisuhteen näkökulmasta, synnytyksen jälkeisen, imetysaikaisen seksin näkökulmasta.
Kuten edellä mainitulle pariskunnalle, on itsellenikin tärkeää, että parisuhteessa on seksiä. Synnytyksestä toipuminen kestää kuitenkin aikansa ja jo fyysinen palautuminen vie viikkoja jollei kuukausia. Yksi kuukausi on todella lyhyt aika ja sen aikana on äkkipikaista tehdä päätelmiä haluttomuudesta tai sen syistä. Aika harvalla synnyttäneellä naisella on tuossa vaiheessa seksi mielessä, imetti tai ei. Siinä mielessä on surullista uhrata imetys parisuhteen alttarilla, kun vain hieman kärsivällisyyttä olisi voinut auttaa. Tuore isä, joka ei pärjää ilman penetratiivista seksiä vastasynnyttäneen puolisonsa rinnalla, aiheuttaa itsessä suurta ihmetystä. Äiti on juuri läpikäynyt voimiavievän raskauden ja usein kivuliaan synnytyksen ja tuonut näin perheeseen kaivatun lapsen. Eikö äiti silloin ansaitse vain suurta kunnioitusta ja kaiken mahdollisen tilan ja tuen toipumiseen ja imetyksen onnistumiseen?
Synnyttäneen äidin mieli muuttuu muun muassa valtavista hormonimuutoksista johtuen ja on hyvin luonnollista, että mieli ailahtelee ja äiti voi olla vaihtelevasti huolestunut ja itkuinen tai jopa ylipirteä ja hurmoksellisen onnellinen. Äidin ajatukset ja huomio kiinnittyvät luonnollisestikin vauvaan, josta äiti huolehtii vaistonvaraisesti kaiken aikaa. Myös imetykseen liittyvät hormonaaliset seikat todella vaikuttavat äitiin ja esimerkiksi halukkuuteen, limakalvojen kuntoon ja äidin mielialaan. Oma roolinsa on silläkin kuinka paljon imetys vie aikaa ja fyysisiä voimavaroja. Yöheräily on uutta ja väsyttää. Lisäksi rinnat voivat olla valtavat ja pingoittuneena kipeät ja maitoa vieläpä valuu jokapuolelle. Olo ei ehkä tosiaan ole maailman seksikkäin, eikä seksi ole ensimmäisiä asioita uuden äidin mielessä. Vauvan kanssa oleminen on läsnäolevaa, se on siinä koko ajan, ihan koko ajan. Kun vauva vihdoin illalla nukahtaa, sitä alkaa olla itsekin melko valmis nukkumaan ne tärkeät tunnit ennen seuraavaa imetystä.
Silti yksi päivän parhaista ja tärkeimmistä hetkistä itselleni on ollut vauva-aikana se kun saa painautua puolisoon kiinni, olla kahden, olla me, muistaa mitä se tarkoittikaan kaiken tämän keskellä. Silloin siinä ei ole tärkeintä seksi, varsinainen yhdyntä ainakaan, vaan läheisyys, arvokas, tärkeä läheisyys, hellyys, pienten tärkeiden sanojen kuiskiminen, silittely. On parisuhteelle tärkeää olla yhdessä, muistaa läheisyys ja vaalia yhteyttä! Itselläni on synnytyksen jälkeisissä hormoonioloissa ollut oikein ikävä puolisoani, kahden oloa, läheisyyttä ja jopa seksiä. Vaikka sitä joutuisi hetken odottamaan, voi olla mukava vähän flirttailla ja vaikkapa muistella yhteisiä hetkiä ja unelmoida yhdessä siitä, että pian meillä on taas seksiä yhdessä. Tämä tuo miehellekin luottamusta siihen, ettei vaimo ole kokonaan hävinnyt äitikuplaansa vaan on nainen edelleenkin, ja tuo kärsivällisyyttä odottamiseen.
Odotellessa voi sitäpaitsi tehdä niin paljon. Niin kauan kun varsinainen yhdyntä ei ole mahdollista tai ei huvita, voi harjoitella muita läheisyyden ja seksin muotoja. Nämä muut rakkauden muodot ovat parisuhteen kannalta jopa penetratiivista seksiä tärkeämpiä ja luovat syvää yhteyttä puolisoiden välille. Voidaan vaan olla lähekkäin, tehdä hierontoja vaikka jollain ihanalla öljyllä tai vaan silitellä tai suukotella toista ihmistä vieressään. Lisäksi voi antaa pieniä palveluksia toiselle esimerkiksi suu- tai käsiseksin muodossa. Minulle suunnilleen mikään ei ole niin mielenkiintoista kuin minun mieheni ja hänen kehonsa, joten mielelläni hellin ja hyväilen ja iloitsen nähdessäni tyydytyksen ja nautinnon hänessä. Minun on vaikea ymmärtää miksi en voisi ilahduttaa toista, vaikka itse en olisi valmis yhdyntään kovin pian synnytyksen jälkeen. On kuitenkin tärkeää kuunnella itseään ja tehdä nämä palvelukset vain, jos niitä voi tehdä hyvillä mielin. Jos tuore äiti ei ole valmis edes seksin ajatteluun, on miehillä onneksi omatkin kädet, jos odottaminen käy muuten liian työlääksi.
Toisaalta ajattelen, että seksi kuuluu parisuhteeseen ja on yhteinen asia. Ja vaikka toipumiseen menee oma aikansa, joskus kuukausia, ja imetyshormoonit ja väsymys vievät suurimmat halut, niin itse ajattelen, että jossain vaiheessa on odotettu tarpeeksi kauan ja on aika löytää yhdessä tie takaisin vällyjen väliin. Useissa tapauksissa puhumattomuus vaivaa ja mennään liikaa odotusten ja oletusten pohjalta. Tarvitaan keskustelua ja lisää keskustelua, rehellisyyttä omista toiveista ja tarpeista. Vain puhumalla voidaan tietää mitä toiselle kuuluu ja mitä kumpikin haluaa. Vain puhumalla voidaan löytää ratkaisuja, jos seksi on hukassa vauvavuoden syövereissä. Aika usein puhutaan vain naisen näkökulmasta ja kyllä, kuukausi on liian lyhyt aika ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta ei mielestäni ole oikein myöskään, jos tilanne jää päälle ja seksittömyyteen ikäänkuin totutaan. Olen kuullut äitien sanovan: ”mua ei huvittanut kahteen vuoteen, enkä sitten kyllä antanut”. En koe, että olisi parisuhteen toista osapuolta kohtaan oikein, jos seksiä ei ole kahteen vuoteen, eikä asiaa yritetä ratkaista millään tavalla. Toivoisin, että vanhemmat voisivat jonkin ajan kuluttua synnytyksestä yhdessä miettiä, mikä olisi juuri heille sopiva tapa herätellä suhteen seksipuolta henkiin, jos se on ollut jäissä jonkin aikaa. Liikkeelle voi lähteä pieninkin askelin, vaikka pelkillä hyväilyillä. On kuitenkin useimmille ihmisille tärkeää, että parisuhteessa on toimiva seksielämä, joka ei pidemmän päälle lopu lasten saamiseen.
Omassa tapauksessani ensimmäinen synnytyksen jälkeinen rakastelu on joka kerta ollut noin pari viikkoa synnytyksestä, sillä olen toipunut hyvin ja minulla on ollut itsellänikin ikävä seksin luomaa yhteyttä. Ensimmäinen yhdyntä oli varovainen ja tunnusteleva, mutta mitään kipua ei varsinaisesti ollut pientä limakalvoärsytystä lukuun ottamatta. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti fyysisesti aivan normaaleille urille. Useimmat naiset toipuvat fyysisesti synnytyksestä melko nopeasti ja seksi on sinänsä mahdollista. Yksilölliset erot ovat toki suuria ja itseään ja kehoaan pitää kuunnella tässäkin asiassa ja antaa keholle aikaa toipua. Liukkaria tai esimerkiksi laadukasta luomuöljyä voi lotrata ihan huolella niin kaikki käy helpommaksi. Tyrniöljyä kannattaa nauttia sisäisesti, se toimii todella tehokkaasti imetyshormonien ohentamia limakalvoja vahvistamaan.
Henkinen puoli onkin sitten asia erikseen. Imetyshormoneita saa kaiketi syyttää siitä, että halun tunne muuttuu joksikin aikaa useimmilla naisilla. Joillakin se puuttuu kokonaan. Itselläni halu on synnytysten jälkeen jonkun aikaa ollut hiljaista, kaipaavaa. Tuntuu siltä, että haluttaa, mutta kuitenkaan siinä ei ole ollut sellaista kiihkeää voimaa, joka saisi tekemään aloitteita, suutelemaan hurjasti, villiintymään. Halu on itselläni ollut pikkuvauva-aikoina mielessä enemmän kuin kehossa, niin että jos ei kehoni, niin mieleni kertoo minulle muutaman päivän tauon jälkeen, että hei, vois olla seksiä. Keho heräilee haluun silloin hyvin hitaasti ja pikkuhiljaa.
Kun aloite tuli puolisolta, saatoin olla aluksi hyvinkin vastentahtoinen, nihkeä, hiljainen. Mutta kiitän puolisoani siitä, että hän halusi ja ilmaisi halunsa silti. Halusi vaikka olin nihkeä, hitaasti lämpenevä, passiivinen. Sillä, ja tämä on tärkeää, pikkuhiljaa, varovasti kosketellen, herätellen, pääsin mukaan ja miten ihmeellistä, kuinka kaunista ja kuinka suurenmoisen nautinnollista seksi sitten onkaan, kun siihen herää.
Kuinka aina toitotetaan sitä, miten omia tunteita ja tuntemuksia tulee kuunnella ja mihinkään ei pidä väkisin suostua. Kyllä, hyvin totta, mutta mitä jäisi kokematta, jos aina kuuntelisi tunnettaan siitä, että minua ei nyt kyllä yhtään huvita. Kun kuitenkin hitaalla ja hellällä herättelyllä voidaan saada keho heräämään ja syttymään halulle. Ja jos ei, niin ei ne hellittelyt hukkaan menneet, vaan olivat sitä tärkeää läheisyyttä kuitenkin. Ja luulen, että juuri siksi, että edes mahdollisuutta itselle, toiselle ja omalle keholle ei anneta, jää imetysajan seksi niin surullisen monilla hyvin hyvin vähäiseksi ja pahimmillaan koko parisuhde kärsii.
Minulle seksi parisuhteessa on niin tärkeää, että haluan säilyttää sen, löytää sen silloinkin, kun se ei ole ihan siinä. Minun mieheni tietää tämän, hän tuntee minut, hän löytää minut, hän herättää minut. Koskaan hän ei olettaisi, pyytäisi, suostuttelisi, jos todella en haluaisi, jos joku tuntuisi minusta pahalle, mutta haluttoman kehon alkunihkeys me ollaan voitu yhdessä ylittää. Luulen, että silloin olen kuunnellut itseäni loppujen lopuksi paremmin ja syvemmin kuin jos olisin uskonut ensimmäisen, päällimmäisen viestin.
Imetyksellä on kyllä tekemistä pikkuvauva-ajan seksin kanssa, ei sitä voi kieltää, mutta on hyvin mahdollista elää hyvää, nautinnollista seksielämää myös imettävässä perheessä. Ja toisaalta, vaikka ei imettäisikään, väsynyt pikkuvauvaperhe ei välttämättä silloinkaan ole sen aktiivisemmin petipuuhissa. Onnistunut imetys on tärkeä asia koko perheelle ja varsinkin vauvalle ja itse olen aina laittanut sen etusijalle, unohtamatta kuitenkaan parisuhdetta ja siihen olennaisena osana kuuluvaa seksiä. On kuitenkin useimmiten kysymys melko lyhyestä ajasta. Omalla kohdallani hormoonitoiminta on imetyksestä huolimatta tasaantunut melko pian, jo muutamien kuukausien kuluessa ja sen jälkeen ovat halutkin pikkuhiljaa palailleet normaaliksi.
Mikään ei ole pakko, tietenkään. Mutta voi, kuunnelkaa syvemmin, etsikää, löytäkää, antakaa mahdollisuus, sillä sehän voi olla ihanaa ja nautinnollista, kun sinne asti pääsee. Seksille, imetykselle ja kärsivällisyydelle!!
