Antaudu kiertosi virtaan – sinun ei tarvitse olla samanlainen kuukauden kaikkina päivinä

Antautuminen on monella tapaa ollut elämäni teema ja suurin opeteltava asia viime vuosina monella elämän osa-alueella. Hyvin syvällisesti tämä oppi tulee merkitykselliseksi naisen kuukautiskierron eri vaiheiden tunnistamisessa ja niille antautumisessa.

Naisen elämä on luonteeltaan syklistä. Pitkään on kuitenkin ajteltu, että kuukautiset ovat jokin pakollinen paha, joka on parasta pitää poissa näkyvistä ja poissa mielestä ja poissa puheesta. Kiinnitetään koko ilmiöön mahdollisimman vähän huomiota ja jatketaan päivästä toiseen samaa rataa. Jos tahti meinaa hyytyä, popsitaan särkylääkkeitä ja muita pillereitä, suojaudutaan hajustettujen siteiden ja ylisuorittamiseen pyrkivän tsempin taakse, vaikka kehossa ja mielessä tuntuisi miltä.

Itsekin yritin ennen olla aina samanlainen. Yritin suoriutua tehtävistäni yhtä tehokkaasti kuukauden kaikkina päivinä. Yritin olla samaa mieltä ja samalla mielialalla kaiken aikaa. Tämä kaikki aiheutti paljon stressiä, mielipahaa, ylikuormittumista, riidanhaluisuutta, väsymistä ja muita hankalia oloja ja ilmiöitä, joilla oli lopulta, kaiken yrittämisen jälkeen, melko suuret vaikutukset koko perheeseen, jossa painekattilaan liiaksi kasaantunut paine tietysti purkautui.

Sittemmin opin ymmärtämään syklisyyttä. Luin hienoja kirjoituksia naisen elämän syklisyydestä ja antautumisesta sille. Ymmärsin kuinka hyödyllistä on tiedostaa alkukierron ovulaatioon huipentuva energia, joka on lähes maskuliinista, toimeenpanevaa, uutta luovaa ja ulospäin suuntautuvaa. Naisen kehossa onkin silloin kaikkein eniten mieshormonia, testosteronia. Tämä energia, luovuus ja tekemisen vimma kannattaa ilman muuta hyödyntään uusien projektien suunnitteluun ja vanhojen loppuun saattamiseen, tekemättömiin töihin ja pesemättömiin ikkunoihin, kuten myös ihmisten näkemiseen, liikkumiseen, juhlien järjestämiseen ja ennen kaikkea huippuhyvään ja intohimoiseen seksiin!

Ovulaation jälkeen taas alkaa laskukausi, on aika rauhoittua, kääntyä sisäänpäin, hidastaa tahtia. Ymmärsin, ettei kannata vaatia itseltään liikoja kuukautisten lähestyessä. Loppukierrosta kannattaa mahdollisuuksien mukaan rauhakseen suorittaa vain välttämättömät tehtävät, liikkua luonnossa, tavata vain lähimpiä ystäviä ja perhettä, kirjoittaa päiväkirjaa, levätä ja mietiskellä. Ennen kaikkea kuunnella itseään siinä, mikä minulle nyt sopii ja mikä tuntuu hyvälle, kuinka kehoni haluaa liikkua ja mitä syödä ja juoda. Jo tällä tavalla itseään ja kehoaa kuuntelemalla pms-oireet helpottavat kummasti. Kun antaa itselle enemmän aikaa ja vähemmän vaatimuksia, mielikään ei kiristy.

Ajattelin näillä opeilla pääseväni hankalista tunteista ja muista pms-oireista ja ne helpottivatkin kummasti, kun aloin sallia itselleni etten voi toimia aina samalla tavalla. Huomasin kuitenkin, että osa hankalina pitämistäni tunteista on jäljellä, kuten mustasukkaisuus ja yksinolemisen pelko, jotka nostivat edelleen päätään juuri kuukautisia edeltävinä päivinä, vaikka näistä tunteista ei muulloin ollut tietoakaan. Jotenkin väkisin yritin olla huomioimatta noita tunteita, koska nehän johtuvat vain kuukautisista. Yritin tunkea nuo tunteet sisälleni hiljaisiksi ja piiloon. Jos miehelläni sattui olemaan iltamenoa noina päivinä, työnsin häntä jäykin ilmein ovesta ulos ja kehoitin pitämään hauskaa. Mies kyseli, että onkohan tämä nyt paras päivä lähteä viihteelle, johon vastasin, että tottakai, mikäs tässä. Valveilla ja surullisena odotin häntä yöllä kotiin päässäni kaikenlaisia mielikuvia. Jälkikäteen kiukuttelin turhaan, sillä vaadin itseltäni liikaa, enkä ollut rehellinen tunteistani.

Huomasin, ettei tämä malli toimi ja niinpä otin nuo hankalat tunteet esille ja kysyin mitä kerrottavaa niillä on. Ovatko ne ehkä koko totuus ja olenko ehkä muina aikoina tekopirteä ja peitän todelliset tunteeni ja mielipiteeni sen alle? Tarkastelin hetken asiaa tältä kantilta, yritin olla rehellinen kierron kaikissa vaiheissa ja huomasin, että totuuksia on monta yhden sijaan. Ainoa keino onkin hyväksyä se, etteivät edes mielipiteemme pysy samoina kierron kaikissa vaiheissa. Jos tänään olenkin sitä mieltä, että mies voi ilomielin mennä illalla ulos ja tavata ystäviään ja vaikkapa tanssittaa tyttöjä tanssilattialla ja minä voin sillä aikaa hoitaa lapsia kotona, niin ensi viikolla ehkä olen ihan oikeasti sitä mieltä, että olisi todella hyvä, jos voisimme olla tämän illan oman perheen kesken. Tämä on vain esimerkki ja itsetutkiskelussani huomasin useita vastaavia, muuttuvia tunteita ja mielipiteitä. Näitä kovin tunnepitoisesti värittyneitä mielipiteitä vastaan tekeminen aiheutti suurta ahdistusta. Ensin olin sitä mieltä, että ne ovat hyviä itsekasvuharjoituksia, mutta sitten tuli armollisuus, antautuminen, nöyryys.

Entä jos vain myöntäisin, että juuri nyt, juuri tänään, juuri tässä kohdassa elämää ja parisuhdetta koen tämän asian näin. Entä jos myöntäisin, että kun kuukautiset lähestyvät, olen mustasukkaisempi ja tarvitsevampi kuin muulloin. Entä jos sanoisin: ”Minä tarvitsen sinua tänään, voisitko jäädä luokseni?” Se, että myöntää tarvitsevuutensa on vahvuutta, ei se, että pakottaa itsensä olemaan muuta kuin on, eikä ole rehellinen itselleen ja toiselle. Jäähän kuukauteen kuitenkin 25 päivää, jolloin voi vapaasti tulla ja mennä omissa menoissaan.

Entä jos myöntäisin, etten ole aina samanlainen? Että kumpikaan totuus ei ole toista todempi, vaan ne muuttuvat kierron ja muiden olosuhteiden mukaan. Entä jos hyväksyisin sen itsessäni? Entä jos olisin armollisempi itselleni, enkä niin vaativa? Entä jos kertoisin rakastetulleni tämän kaiken, jotta hänkin voisi ymmärtää ja moni turha riita jäisi pois, kun olisin rehellinen. Voi olla vaikeaa myöntää tarvitsevuutensa. Voi olla vaikeaa myöntää, ettei halua jäädä yksin. Voi olla vaikeaa myöntää, että pelottaa ja on mustasukkainen olo. Voi olla vaikeaa myöntää, etten tänään jaksa siivota yhtä hyvin kuin muina päivinä. Voi olla vaikeaa myöntää, etten tänään halua tavata ketään ja haluan perua sovitut menoni. Mutta jos et ole rehellinen, pakotat itseäsi ja olet turhaan kireä, surullinen ja kiukkuinen, kun huomioimattomat tunteet paukahtelevat hallitsemattomasti ilmoille.

Tulee varmasti aika, kun voin päästää irti näistä tunteista. Siihen asti haluan olla itselleni armollinen, hellä ja myötätuntoinen. Siihen asti haluan olla rehellinen ja selkeä ja ystävällinen kumppanilleni ja muille kanssaihmisille.

Ovulaatioaikaan kaikki on aika huippua! Kaikki on mahdollista ja haluttaa koko ajan! Voisin syleillä koko maailmaa ja toteuttaa kaiken toteuttamattoman! Silloin minusta riittää ja silloin teen hieman enemmän.

Kuukautisaikaan haluan käpertyä rakkaani kainaloon, olla perheen parissa, perua menoni, jättää ylimääräisen, keskittyä olennaiseen. Kuukautisaikaan minä uskallan sanoa kumppanilleni: ”Pitäisitkö minua tänään? Jäisitkö luokseni tänään?” Eikä se ole häneltä mitään pois, sillä meillä on ne 25 muuta päivää tanssia maailman tuulissa.

Rakas Sisko, kuule itseäsi. Älä vaadi itseltäsi niin paljon. En ole samanlainen joka päivä, et ole sinäkään, me kaikki muutumme koko ajan. Hyväksy muutos, hyväksy hankaluus, hyväksy ihanuus, hyväksy keskeneräisyys. Jälleen kerran: ANTAUDU ANTAUDU ANTAUDU!