Kuka puhuisi miehistä? – Miehen voimaantuminen uudessa ajassa

Pinnan alla kuohuu. Siltä tuntuu. Aihe aiheuttaa paljon keskustelua. Harva puhuu siitä, mutta joku rohkea kuitenkin. Nanna Valli ja Saana Valkama ovat ottaneet haasteen vastaan ja pitävät teemaillan naisille teemalla ”Kuinka tukea rakkaudelle avautuvaa miestä?” Teemu Syrjälä pitää luentoja ja työpajoja aiheesta ja onpa hänellä kirjakin tuloillaan aiheesta. Heidi Harju kirjoittaa aiheesta blogissaan ja jopa Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen puhuu siitä Helsingin Sanomissa. Ja minä. Minä aion puhua tästä ja olen sen jo tehnytkin.  Siitä, että naisista ja tasa-arvosta on puhuttu sata vuotta ja kyllä, se on aivan upea asia, mitä sillä on saatu aikaan ja kuinka ajankohtaista se työ edelleen on sekä kehittyvissä maissa että meilläkin. Mutta, mutta nyt tuntuu siltä, että nyt tarvitaan uudenlaista puhetta miehestä. Tuntuu, että miehet ovatkin se sukupuoli, joka tarvitsee uudenlaista voimaantumista, tietenkin naisen kasvun rinnalla.

Mies kantaa hirveää ikiaikaista häpeää ja taakkaa siitä kuinka miehinen energia on ollut alistavaa ja tuhovoimaista. Mies on sotinut, lyönyt, raiskannut ja alistanut. Sitten nämä asiat kiellettiin ja niin toki kuuluu ollakin, mutta samalla syyllistettiin miehinen voima kokonaan, leimattiin se huonoksi ja koko mies lytistyi tuon taakan alle. Mies menetti osan voimastaan. Naiset ovat käyttäneet hyväkseen miehen häpeää ja miehinen voima on alistettuna. Sen sijaan että miehinen voima olisi otettu uudelleen käyttöön rakentavalla ja voimaannuttavalla tavalla, se on poljettu piiloon ja sieltä piilosta se sitten räiskähtelee väkivaltaisella ja alistavalla tavalla, kun paine kasvaa liian suureksi.

Mieheltä on viety paljon ja uuden miehen paikka on hukassa. Enää ei ole juuri raskaita metsätöitä, halonhakkuuta, ei villieläimiä, ei metsästystä, eikä vihollisheimoa voitettavana. Kaikki asioita, joissa miehinen voima toimii ja testosteroni hyrrää. Nykymies saattaa istua päivät päätteellä ja illat sohvalla ruudun edessä. Pahimmillaan vielä kuuntelee tyytymättömän naisen nalkutusta (johon toki on omat syynsä, eikä naistakaan voi juuri syyttää, mutta se on sitten jo toinen tarina). Testosteronitasot ovat nollissa ja yleinen vetämättömyys ja lamaannus vaivaa. Tästä seuraa monesti haluttomuutta, seksuaalisuuden ja itsetunnon ongelmia, saamattomuutta, päihdeongelmia ja sairastumista sekä patoutunutta katkeruutta ja syvää ahdistusta.

Julkisessa puheessa miestä saatetaan pistää halvalla monella tapaa. Kolumnistit (nimeltä mainitsematta) kirjoittavat kuinka tyttökaverit menevät kaikessa miehen edelle ja autiolle saarellekin otettaisiin mukaan enemmin dildo kuin mies. Ei ihme jos tulee riittämätön ja haluton olo.

Tekstini on räikeää ja sisältää yleistyksiä, mutta on ikävä kyllä hyvin totta ihan liian monelle. Nykymies tarvitsee uutta voimaantumista, uuden tavan olla mies tässä tasa-arvon ajassa. Mies tarvitsee tilan ja paikan olla edelleen mies. Tilan ja paikan boostata testosteroninsa hyrisemään. Hyvänen aika, jotakin, itsepuolustuslajin, kesämökin puuhommineen, poikaporukan, jossa remuta ja kisailla tai sitten ihan vaan uskallusta olla oma voimaantunut itsensä ilman syyllisyyttä, häpeää ja alistumista. Ja se on hänelle mahdollista myös kajoamatta tasa-arvoon naisen kanssa, mahdollista alistamatta toistakaan sukupuolta. Ei tämä ole kilpailu, tämä on yhteiselämää, jossa molemmilla ja jokaisella on vahvuutensa. Ja kun tuo vahvuus on käytössä, jokaisen potentiaali, silloin ihmisellä on hyvä olla.

Nykymies tarvitsee rohkean, itsevarman ja ymmärtäväisen naisen, joka ei ole niin pelokas, että häntä alistaisi miehen miehenä oleminen. Ja se seksi. Seksissä voitamme kaikki. Kun annamme miehiemme olla miehiä, saamme halukkaan, pystyvän, mielikuvitusrikkaan, voimallisen ja intohimoisen petikumppanin. Tuollainen mies saa sukat pyörimään jaloissa jo pelkällä olemassaolollaan, sillä hän tuottaa alitajuisia tuoksuja, jotka vetoavat naaraaseen. Minä ainakin haluan sellaisen miehen.

Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi, että annan mieheni olla mies, hän on myös omasta halustaan hyvin rakastava, hempeä, lempeä ja huolehtiva. Hänen miehekäs itsetuntonsa vain kasvaa siitä, että hän saa pitää perheestään huolta, hoitaa lapsia, leperrellä vauvalle, laittaa ruokaa ja siivota, pussailla niskaan ja kuiskia pehmeitä sanoja. Mies joka saa olla oma itsensä, löytää myös herkkyytensä ja uskaltaa olla toisen edessä myös heikko, sillä hänen ei tarvitse piiloutua kuoreensa. Miehekäs mies ei tarkoita kovista, päinvastoin. Mutta miehekäs mies tarkoittaa omassa voimassaan olevaa miestä, joka tuntee olevansa tärkeä omana itsenään ja joka tietää mitä haluaa.

Kun puhun tästä aiheesta, saan tuhat vasta-argumenttia ja se on ihan fine. Kaikki eivät tunnista tätä ongelmaa tässä yhteiskunnassa, ok, heillä menee hyvin tai sitten he ovat sokeita. Ei se mitään. Yleisin vastustus koskee karkeata jakoa miehiin ja naisiin. Se onkin yksilötasolla kovin tarpeeton ja jokainen meistä omaa sekä feminiinisinä että maskuliinisina koettuja piirteitä ja oikeuden määrittää itse itsensä, eikä kukaan toinen määrää paikkaasi naisena tai miehenä saati sitä millainen naisen tai miehen kuuluu olla. Mutta fakta on kuitenkin, että suurin osa meistä edustaa biologisesti jompaa kumpaa sukupuolta ja jotta voisimme puhua asioista laajemmassa kuin yksilön mittakaavassa, on meidän tässä tapauksessa käytettävä termejä mies ja nainen. Pahoitteluni. Pahoitteluni myös siitä, jos tulee mustavalkoinen kuva siitä, että miehet hakkaavat halkoja ja uhoavat. Nämä kaikki ovat esimerkkejä, jotka eivät ole totta yksilötasolla kaikille, mutta joilla saan pointtini esille.En suinkaan oleta jokamiehen olevan sellainen tai edes hukassa millään tavalla, vaikka ei löisi yhden yhtään halkoa, mutta tunnenpa niitäkin, jotka ovat hukassa ja lamaannuksissa ja tarvitsevat voimaantumista ja itsensä löytämistä ihan uudella tavalla.

Välillä meitä naisia pelottaa voimaantunut uusi mies. Välillä minuakin pelottaa. Pelko ei ole yllättävää, sillä niin paljon meissä on ikiaikaista pelkoa. Silti haluan kasvaa ja oppia seisomaan mieheni rinnalla omilla jaloillani, jotka eivät horju siksi, että hän on oma itsensä. Tarvitsemme kaikki uudelleenoppimista suhteessa toisiimme. Minulta ei ole mitään pois toisen voimaantuminen, minun ei tarvitse pelätä miehen voimaa. Vasta silloin olemme saavuttaneet todellisen tasa-arvon, kun olemme molemmat omassa voimassamme ja täydessä potentiaalissamme saamme toteuttaa itseämme ja rakkauttamme. Sille miehelle minä antaudun ihan kokonaan.