Hyväksyminen on yksi tantran syvimpiä aarteita tantran tiellä kulkevalle. Hyväksyminen, itsen ja toisten syvä hyväksyminen. Hyväksyminen ei johda passiiviseen itsensä menettämiseen ja kasvun unohtamiseen, vaan päinvastoin uudenlaisessa tilassa ja vapaudessa tapahtuvaan kasvuun ja kukoistukseen. Hyväksyminen antaa asioille tilan muuttua puskematta ja pakottamatta. Hyväksyminen antaa asioille riittävästi aikaa ilmentyä. Kun tässä tilassa kohtaaamme itsemme ja toisemme uudella tavalla aidosti ja sallivasti, myös kasvuhaasteet itsessä on helpompi hyväksyä rakastaen ja myötätuntoisesti ja muutos on mahdollinen.

Tantrassa pyrimme näkemään itsemme ja toisemme rehellisesti ja läsnäolevasti ilman odotuksia ja oletuksia. Tämä tuo kohtaamiseen hyvin paljon tilaa, virtaavuutta, aitoutta ja mahdollisuuksia. Läsnäoleva ja hyväksyvä kohtaaminen on pyyteetöntä. Voimme kohdata lempeästi, hyväksyen ja myötätuntoisesti. Oletukset ja odotukset tuovat välillä eteemme väistämättä myös pettymyksiä. Ilman oletuksia ei ole myöskään pettymyksiä vaan sen sijaan avoimuutta, yllätyksellisyyttä, mahdollisuuksia, muutoksia ja tilaa.

Kun sallimme itsemme ja toisemme tulla kohtaamiseen aitoina, läsnäolevina, hyväksyvinä ja uteliaina, siinä ilmenee juuri ne asiat, joiden siinä kohtaamisessa on syytä ilmentyä. Kun emme kiellä itseämme emmekä toisiamme kokemasta ja tuntemasta, kaikki subjektiivisesti koetut asiat ja tunteet ovat sallittuja. Tämä onkin suuri syy siihen, miksi tantrassa puhutaan paljon seksuaalisuudesta. Emme ole kulttuurissamme oppineet ilmentämään seksuaalisuuttamme vapaasti ja virtaavasti. Emme ole oppineet pitämään sitä elämänenergianamme, joka voi energisoida, inspiroida ja liikuttaa meitä. Emme ole sallineet sen virrata ja ilmentyä, vaan olemme tukahduttaneet, piilottaneet ja säännösteleet sitä. Tantrassa opettelemme hyväksymään seksuaalisuuden luonnolliseksi osaksi itseämme.

Seksuaalisuus on kulttuurissamme varattu vain seksiin ja kahden välisiin suhteisiin, joissa olemme oppineet kohdistamaan seksuaalienergiamme toiseen henkilöön. Olemme oppineet, että jokin itsemme ulkopuolinen, usein toinen henkilö herättää seksuaalienergiamme virran ja halumme ja että tuo energia tulisi purkaa tuohon halumme herättäneeseen henkilöön. Tämä tekee meidät kovin riippuvaisiksi ja menetämme juuri heränneen ihmeellisen meille kuuluvan energian ennenkuin ehdimme sitä juuri tunnustellakaan. Koska tantra sallii meissä heräävät kokemukset ja tuntemukset, myös seksuaalienergia saa herätä ja virrata tantrisessa harjoittelussa ja tantrisissa kohtaamisissa. Juuri sillä alueella hyväksymisessämme on paljon työtä. Siitä puhe mistä puute siis. Meillä on paljon opeteltavaa siinä, että sallisimme seksuaalisuutemme virrata ja ilmentyä vapaasti, mutta myös vastuullisesti ja pyyteettömästi, ilman odotuksia ja oletuksia ketään toista kohtaan. 

Mieheni sanoitti erään tantraillan jälkeen kauniisti ja viisaasti tätä asiaa kutsumalla tantrassa heräävää ja itsessä hyväksyttyä seksuaalisuutta pyyteettömäksi seksuaalisuudeksi. Pyyteetön seksuaalisuus on vapaana virtaavaa seksuaalisuutta, joka herää meissä ja on meidän omaamme ja sen käyttöenergia on meidän käytössämme elämänenergiana, ilman odotuksia, oletuksia tai vaatimuksia ketään toista kohtaan.

Jakaminen on ihanaa ja voimme fiilistellä ja tunnustella energioitamme läheisissä kohtaamisissa, mutta voimme yhtä hyvin pitää energian itsellämme ja elävöityä siitä vaatimatta ja odottamatta ketään toista jakamaan sitä kanssamme tai tarjoamaan meille nopeaa purkautumiskanavaa seksin muodossa. Harjoitusparimme voi herättää seksuaalienergiamme virtaamaan, kauniisti hyvmyilevä ventovieras voi herättää seksuaalienergiamme virtaamaan tai yhtä lailla luonnon herääminen kevääseen, oman kehomme liike tai hyvä musiikki voi sen saada aikaan, mutta me voimme oppia nauttimaan siitä energiasta täysin rinnoin ja kiitollisina pyytämättä harjoituspariltamme, kauniilta vastaantulijalta tai kevätpäivältä yhtään mitään.

Ja kuinka vapaaksi se meidät tekeekään! Kuinka vapaaksi oi oi! Voimme kokea seksuaalisuutemme elävänä ja elävöittävänä, kuumana ja virtaavana missä ja milloin vain se herääkin, eikä meillä ole paineita sen kohdistamisesta kehenkään tai sen sopivuudesta, sillä se on meidän oma tunteemme ja otamme siitä täyden vastuun.

Kuinka elävöittävää on antaa itsensä vihdoinkin tuntea elävää seksuaalisuutta kävelyssä, tanssissa, kosketuksessa, katseiden kohtaamisessa, satunnaisissa hetkissä. Voimme myös vapaammin ja syvemmin ja ah, niin paljon rohkeammin kokea läheisyyttä ja kehollisuutta toisten ihmisten kanssa, kun heräävät seksuaaliset tunteemme eivät vaadi välitöntä toimintaa, vaan voimme vapaasti ja vastuullisesti ja kaikessa rauhassa valita kuinka toimimme. Vapaus ei tuo sokeaa oikeutusta vaan kannustaa meitä toimimaan luonnollisesti oikein. Pyyteetön seksuaalisuus vaatii harjoittelua, mutta on lopulta vain asenne ja valinta. Se on sallimista ja vastuunottoa. Se on vapautta ja hyväksymistä. Se on pelottomuutta ja uskallusta. Se tapahtuu meissä itsessämme, mutta myös läsnäolevassa, kuuntelevassa ja kunnioittavassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Pyyteetön seksuaalisuus vapauttaa myös parisuhteemme. Voimme kohdata muita ihmisiä ja sallimme virtaavan seksuaalisuutemme noissa kohtaamisissa, mutta tiedämme että kokemus on meidän omamme, eikä vaadi erityisiä toimia ketään toista kohtaan ellemme itse niin valitse. Kulttuurissamme joudumme estämään itseämme tuntemasta näitä tunteita ja jos kuitenkin tunnemme niitä, koemme syyllisyyttä tai tarvetta heti päästä purkamaan tunnetta tunteen herättäjän kanssa. Tämä aiheuttaa valtavan paljon syyllisyyttä, mielipahaa ja pettämistä kulttuurissamme. Kun luulemme, että jokainen seksuaalinen tunne on ihastusta tai vähintään merkki siitä, että meidän täytyy harrastaa seksiä juuri sen ihmisen kanssa joka seksuaalisen tunteen herätti, elämästämme tulee syyllisyyden, tukahduttamisen ja hämmennyksen täyttämää. Kun taas saamme vapaasti kokea seksuaalisia tunteita itsessämme ja voimme vapaasti valita kuinka haluamme toimia, elämme on virtaavaa, elävää ja vastuullista. Jokainen yksilö ja pariskunta valitsee itse ja yhdessä kuinka toimitaan ja missä rajat kulkevat. Pyyteetön seksuaalisuus purkaa rooleja, odotuksia ja oletuksia myös parisuhteen sisällä ja vapauttaa paljon energiaa yhteiseen kasvuun, iloon, leikillisyyteen ja nautintoon.

Pyyteetön seksuaalisuus vapauttaa meidät nauttimaan. Voimme nauttia omasta virtaavasta seksuaalisuudestamme, omasta elävästä kehostamme, kauniista ja läheisistä kohtaamisista, ihanista, kiihottavista ja villeistä tunteista sekä yhtä lailla haikeista, kaihoisista ja viiltävistä tunteista, kun annamme sille kaikelle luvan itsessämme. Pyyteetön seksuallisuus vapauttaa paljon energiaa purkamalle ikiaikaisia häpeän, syyllisyyden ja kieltämisen painolasteja. Saamme tämän kaiken vapautuvan energian käyttöömme mihin ikinä haluammekaan sen suunnata tai voimme vain nauttia sen elävöittävästä vaikutuksesta itsessämme.

Antautuminen on monella tapaa ollut elämäni teema ja suurin opeteltava asia viime vuosina monella elämän osa-alueella. Hyvin syvällisesti tämä oppi tulee merkitykselliseksi naisen kuukautiskierron eri vaiheiden tunnistamisessa ja niille antautumisessa.

Naisen elämä on luonteeltaan syklistä. Pitkään on kuitenkin ajteltu, että kuukautiset ovat jokin pakollinen paha, joka on parasta pitää poissa näkyvistä ja poissa mielestä ja poissa puheesta. Kiinnitetään koko ilmiöön mahdollisimman vähän huomiota ja jatketaan päivästä toiseen samaa rataa. Jos tahti meinaa hyytyä, popsitaan särkylääkkeitä ja muita pillereitä, suojaudutaan hajustettujen siteiden ja ylisuorittamiseen pyrkivän tsempin taakse, vaikka kehossa ja mielessä tuntuisi miltä.

Itsekin yritin ennen olla aina samanlainen. Yritin suoriutua tehtävistäni yhtä tehokkaasti kuukauden kaikkina päivinä. Yritin olla samaa mieltä ja samalla mielialalla kaiken aikaa. Tämä kaikki aiheutti paljon stressiä, mielipahaa, ylikuormittumista, riidanhaluisuutta, väsymistä ja muita hankalia oloja ja ilmiöitä, joilla oli lopulta, kaiken yrittämisen jälkeen, melko suuret vaikutukset koko perheeseen, jossa painekattilaan liiaksi kasaantunut paine tietysti purkautui.

Sittemmin opin ymmärtämään syklisyyttä. Luin hienoja kirjoituksia naisen elämän syklisyydestä ja antautumisesta sille. Ymmärsin kuinka hyödyllistä on tiedostaa alkukierron ovulaatioon huipentuva energia, joka on lähes maskuliinista, toimeenpanevaa, uutta luovaa ja ulospäin suuntautuvaa. Naisen kehossa onkin silloin kaikkein eniten mieshormonia, testosteronia. Tämä energia, luovuus ja tekemisen vimma kannattaa ilman muuta hyödyntään uusien projektien suunnitteluun ja vanhojen loppuun saattamiseen, tekemättömiin töihin ja pesemättömiin ikkunoihin, kuten myös ihmisten näkemiseen, liikkumiseen, juhlien järjestämiseen ja ennen kaikkea huippuhyvään ja intohimoiseen seksiin!

Ovulaation jälkeen taas alkaa laskukausi, on aika rauhoittua, kääntyä sisäänpäin, hidastaa tahtia. Ymmärsin, ettei kannata vaatia itseltään liikoja kuukautisten lähestyessä. Loppukierrosta kannattaa mahdollisuuksien mukaan rauhakseen suorittaa vain välttämättömät tehtävät, liikkua luonnossa, tavata vain lähimpiä ystäviä ja perhettä, kirjoittaa päiväkirjaa, levätä ja mietiskellä. Ennen kaikkea kuunnella itseään siinä, mikä minulle nyt sopii ja mikä tuntuu hyvälle, kuinka kehoni haluaa liikkua ja mitä syödä ja juoda. Jo tällä tavalla itseään ja kehoaa kuuntelemalla pms-oireet helpottavat kummasti. Kun antaa itselle enemmän aikaa ja vähemmän vaatimuksia, mielikään ei kiristy.

Ajattelin näillä opeilla pääseväni hankalista tunteista ja muista pms-oireista ja ne helpottivatkin kummasti, kun aloin sallia itselleni etten voi toimia aina samalla tavalla. Huomasin kuitenkin, että osa hankalina pitämistäni tunteista on jäljellä, kuten mustasukkaisuus ja yksinolemisen pelko, jotka nostivat edelleen päätään juuri kuukautisia edeltävinä päivinä, vaikka näistä tunteista ei muulloin ollut tietoakaan. Jotenkin väkisin yritin olla huomioimatta noita tunteita, koska nehän johtuvat vain kuukautisista. Yritin tunkea nuo tunteet sisälleni hiljaisiksi ja piiloon. Jos miehelläni sattui olemaan iltamenoa noina päivinä, työnsin häntä jäykin ilmein ovesta ulos ja kehoitin pitämään hauskaa. Mies kyseli, että onkohan tämä nyt paras päivä lähteä viihteelle, johon vastasin, että tottakai, mikäs tässä. Valveilla ja surullisena odotin häntä yöllä kotiin päässäni kaikenlaisia mielikuvia. Jälkikäteen kiukuttelin turhaan, sillä vaadin itseltäni liikaa, enkä ollut rehellinen tunteistani.

Huomasin, ettei tämä malli toimi ja niinpä otin nuo hankalat tunteet esille ja kysyin mitä kerrottavaa niillä on. Ovatko ne ehkä koko totuus ja olenko ehkä muina aikoina tekopirteä ja peitän todelliset tunteeni ja mielipiteeni sen alle? Tarkastelin hetken asiaa tältä kantilta, yritin olla rehellinen kierron kaikissa vaiheissa ja huomasin, että totuuksia on monta yhden sijaan. Ainoa keino onkin hyväksyä se, etteivät edes mielipiteemme pysy samoina kierron kaikissa vaiheissa. Jos tänään olenkin sitä mieltä, että mies voi ilomielin mennä illalla ulos ja tavata ystäviään ja vaikkapa tanssittaa tyttöjä tanssilattialla ja minä voin sillä aikaa hoitaa lapsia kotona, niin ensi viikolla ehkä olen ihan oikeasti sitä mieltä, että olisi todella hyvä, jos voisimme olla tämän illan oman perheen kesken. Tämä on vain esimerkki ja itsetutkiskelussani huomasin useita vastaavia, muuttuvia tunteita ja mielipiteitä. Näitä kovin tunnepitoisesti värittyneitä mielipiteitä vastaan tekeminen aiheutti suurta ahdistusta. Ensin olin sitä mieltä, että ne ovat hyviä itsekasvuharjoituksia, mutta sitten tuli armollisuus, antautuminen, nöyryys.

Entä jos vain myöntäisin, että juuri nyt, juuri tänään, juuri tässä kohdassa elämää ja parisuhdetta koen tämän asian näin. Entä jos myöntäisin, että kun kuukautiset lähestyvät, olen mustasukkaisempi ja tarvitsevampi kuin muulloin. Entä jos sanoisin: ”Minä tarvitsen sinua tänään, voisitko jäädä luokseni?” Se, että myöntää tarvitsevuutensa on vahvuutta, ei se, että pakottaa itsensä olemaan muuta kuin on, eikä ole rehellinen itselleen ja toiselle. Jäähän kuukauteen kuitenkin 25 päivää, jolloin voi vapaasti tulla ja mennä omissa menoissaan.

Entä jos myöntäisin, etten ole aina samanlainen? Että kumpikaan totuus ei ole toista todempi, vaan ne muuttuvat kierron ja muiden olosuhteiden mukaan. Entä jos hyväksyisin sen itsessäni? Entä jos olisin armollisempi itselleni, enkä niin vaativa? Entä jos kertoisin rakastetulleni tämän kaiken, jotta hänkin voisi ymmärtää ja moni turha riita jäisi pois, kun olisin rehellinen. Voi olla vaikeaa myöntää tarvitsevuutensa. Voi olla vaikeaa myöntää, ettei halua jäädä yksin. Voi olla vaikeaa myöntää, että pelottaa ja on mustasukkainen olo. Voi olla vaikeaa myöntää, etten tänään jaksa siivota yhtä hyvin kuin muina päivinä. Voi olla vaikeaa myöntää, etten tänään halua tavata ketään ja haluan perua sovitut menoni. Mutta jos et ole rehellinen, pakotat itseäsi ja olet turhaan kireä, surullinen ja kiukkuinen, kun huomioimattomat tunteet paukahtelevat hallitsemattomasti ilmoille.

Tulee varmasti aika, kun voin päästää irti näistä tunteista. Siihen asti haluan olla itselleni armollinen, hellä ja myötätuntoinen. Siihen asti haluan olla rehellinen ja selkeä ja ystävällinen kumppanilleni ja muille kanssaihmisille.

Ovulaatioaikaan kaikki on aika huippua! Kaikki on mahdollista ja haluttaa koko ajan! Voisin syleillä koko maailmaa ja toteuttaa kaiken toteuttamattoman! Silloin minusta riittää ja silloin teen hieman enemmän.

Kuukautisaikaan haluan käpertyä rakkaani kainaloon, olla perheen parissa, perua menoni, jättää ylimääräisen, keskittyä olennaiseen. Kuukautisaikaan minä uskallan sanoa kumppanilleni: ”Pitäisitkö minua tänään? Jäisitkö luokseni tänään?” Eikä se ole häneltä mitään pois, sillä meillä on ne 25 muuta päivää tanssia maailman tuulissa.

Rakas Sisko, kuule itseäsi. Älä vaadi itseltäsi niin paljon. En ole samanlainen joka päivä, et ole sinäkään, me kaikki muutumme koko ajan. Hyväksy muutos, hyväksy hankaluus, hyväksy ihanuus, hyväksy keskeneräisyys. Jälleen kerran: ANTAUDU ANTAUDU ANTAUDU!