Sain luettavakseni Into kustannuksen vime vuonna julkaistun teoksen Ihana kiihko – miksi seksi on niin tärkeää. Teoksen on osin kirjoittanut ja osin toimittanut journalisti Salla Nazarenko. Teoksen lähtökohdat ovat suurelta osin kirjailijan omassa harrastuneisuudessa seksin riemukkaassa maailmassa. Esipuhe on innostava, rohkea, paljastava ja syvästi inhimillinen, sillä kirjailija kertoo siinä avoimesti omasta värikkäästä seksuaalihistoriastaan juurikaan kainostelematta. Myöhemmin teoksessa saavat äänen niin petetyt kuin pettäjät ja kolmannet pyörätkin. Äänen saavat nymfomaanit, ilotytöt ja aivan tavalliset perheenäidit. Seksiä ja sen riemuja on todella hahmotettu monelta kantilta, mutta aina kuitenkin siltä kantilta, kuinka tärkeää se on ihmiselle!

Teos on riemastuttava rohkeudessaan, mutta jonkinverran hajanainen, kun välissä on hyvin eri tasoisia tekstejä eri kirjoittajilta, kömpelöitä runoelmia ja vielä kömpelömpiä tositarinoita. Mutta ehkäpä tähän aiheeseen sopii sekin aivan hyvin.

Teoksen mielenkiintoisinta antia on Nazarenkon itsensä tekemän pienen haastattelututkimuksen raportointi ja analyysi. Nazarenko oli haastatellut Avaruus- ja seksimatka 2015 tapahtumassa Helsingin Gloriassa ihmisiä Oodi kiimalle-nimisellä standillään. Otsikon houkuttelemina haastateltavat olivat kovin aktiivisia seksin saralla ja heidän tarinansa ihmeellisiä. Näille ihmisille seksi on valtava elämänvoima ja seksittömyys parisuhteessa ja intimiimi yksinäisyys inhimillisiä tragedioita. Haastatteluissa nousi esiin myös seksin monia ristiriitaisuuksia. Tartun tässä kirjoituksessa muutamaan aiheeseen, joita noista analyyseistä kumpusi.

Yksi kysymys on onko tasa-arvoisen naisen sopivaa haluta rajua tai jopa alistavaa seksiä? Uhkaako tämä tasa-arvoa? Voidaanko miehille sallia rooli ottajana? Miehen dominointi ja rajutkin otteet ovat välillä kokemukseni mukaan nautittavia molemmille osapuolille. Olen kuitenkin keskusteluissa ja mediapuheessa törmännyt useinkin kritisointiin panemista, nussimista, naintia kohtaan, jotka usein liitetään maskuliiniseen seksiin, joka on kiimaista ja nopeaa ja orgasmihakuista. Nykyään korostetaan rakastelua, pitkää esileikkiä ja helliä sanoja. Se kaikki onkin hyvin tärkeää ja nautinnollista ja monelle ainoa keino ”ehtiä” mukaan. Tällöin myös yhteyden tunne ja seksin henkinen puoli tulee esiin aivan eri tavalla. Ei siis ole ollenkaan tarpeen vähättellä feminiinisemmän tavan rakastella arvoa. Mutta mielestäni on paikkansa myös maskuliinisemmalla tavalla, jopa ottavalla ja alistavalla tavalla. Näissä tavoissa pääsemme lähemmäksi biologista, eläimellistä, vaistomaista puoltamme ja vapaudumme kehon ja viettien vietäviksi. Eikä tämä suinkaan ole vain miehiä varten, nainen voi nauttia suuresti miehelle antautumisesta, kun vain antaa itselleen luvan ja vapauden siihen.

Nazarenkon tutkimuksessa 28-vuotias Andersiksi nimetty mies ihmettelee miksi roolien sängyssä pitäisi toistua muualla elämässä tai olla minkäänlainen uhka tasa-arvolle. Voihan olla täysin päinvastoin, roolien ja asemien monipuolisuus sängyssä vapauttaa suhteen molemmat osapuolet olemaan täydellisesti omat itsensä niin sängyssä kuin muutenkin elämässä. Anders ihmettelee onko nykyajan pehmeämpi mieskuva liian kapea makuukamariin? Itse koen suurena rikkautena jos mies saa elää maskuliinisuuttaan voimakkaana ja hallitsevana silloin tällöin seksissä ja on osin siksi voimaantunut ja itsevarma myös muilla elämän osa-alueilla. Toki nämä roolit voivat olla erittäin nautittavasti myös täysin päinvastoin!

Tutkimus esittelee seksuaalisesti todella aktiivisia ihmisiä, jotka ovat tehneet seksistä ja sen hankkimisesta harrastuksen. Onko tämä liiallista? Miksi olisi? Miksi vapaat, aikuiset ihmiset eivät voisi vapaasti nauttia toisistaan, jos tulevat siitä onnelliseksi ja saavat elämänvoimaa? Nazarenkon teoksen arvo on ehkä juuri tällaisten kysymysten herättelyssä? Seksin nautinnolisten ja vapauttavien puolten esilletuomisessa. Seksin riisumisessa kaikista siihen liittyvistä rajoituksista, asenteista, oikeasta ja väärästä. Nazarenko sanookin: ”Minua kiinnostaa seksin taikavoima, eivät sen tuskat tai patologiat.” On riemastuttavaa tarkastella seksiä näin positiivisella ja vapauttavalla asenteella. On ihan eri stoori mitä kaikkia lieveilmiöitä seksiin kuuluu ja on aina kuulunut. Nyt puhutaan seksin iloista, useista kumppaneista, yhteydestä, täydellisestä seksistä, fantasioista ja itsetoteutuksesta!

Ainoa ristiriita ja kipeä asia, jota tämäkään teos ei voi välttää, on pettämisen ja petetyksi tulemisen tematiikka. Nazarenko tuntuu kuitenkin suhtautuvan tähänkin teemaan kovin sallivasti. Hän kirjoittaa esipuheessa, että kiima on se voima jokaa ajaa meidät toimimaan niinkuin toimimme, jakaantumaan madonniin ja huoriin, perheenisiin ja huoripukkeihin, pettäjiin ja kaksoiselämää eläviin, ja kiimalle olisi hyvä antaa sen ansaitsema tila ja vapaus. Hän kertoo kirjastaan: ”…tämän kirjan tarkoitus on ylistää seksiä, ylistää kiimaa, riisua se häpeästä.”  Hän kuitenkin toteaa, ettei halua kirjoittaa mitään parisuhteiden pilkkalaulua, vaan antaa tilan kiimalle ja sen ajamille ilmiöille. Hän kertoo olleensa itse usein varattujen miesten toinen nainen ja ”ja vain mielikuvitus on venynyt pitkälle niissä tarinoissa, joita miehet ovat takiani vaimoilleen ja työtovereilleen selittäneet luokseni päästäkseen.” Kuitenkin myöhemmin, kun Nazarenko tekee analyysiä tekemistään haastatteluista, hän toteaa: ”Varatuista kumppaneista on monilla haastateltavilla kokemusta. Ajatus on yhteinen: monikumppanisuus on usein ok, valehtelu ja kaksoiselämä ei.” Uskoisin tämän todella olevan aika monelle yhteinen ajatus: seksin riemukkuuteen ei kuulu valehtelu ja pettäminen, sen sijaan siihen kuuluu mitä monimuotoisemmat pari- ja seksisuhteet ja mitä riemunkirjavin tapa elää näitä suhteita ja niihin sisältyvää värikästä seksielämää.

Lisäksi viihdyttävää luettavaa on Rosa Meriläisen kirjoitus: Masturboiva nainen on seksikäs ja kaunis. Meriläinen ylistää sooloseksiä avuksi niin esiintymisjännitykseen kuin kauniin punan kasvoille nostattamiseen ja jatkaa: ”Sillä naisen seksuaalisuus ei koskaan purkaudu käyttämällä, vaan se latautuu. Jokainen orgasmi imee energiaa kehoon, tekee täydemmäksi ja suuremmaksi. Juuri silloin kun ihmisen pitäisi olla itseään isompi, masturbointi kannattaa.” Meriläinen innostaa välineurheiluun masturbaation saralla: ”Nykyvälineillä nainen saa orgasmin kättä kääntämättä. Vaikka syvemmät säväykset saapuvat hiljaa, kevyt kenttäorgasmi on pyöräytettävissä hyvin varustellusta käsilaukusta kaivetulla vibraattorilla alta aikayksikön.” Meriläinen jatkaa omaan roisiin tyyliinsä ja argumenteistä voi olla montaa mieltä, mutta teoksen läpi kulkevaa seksin ilosanomaa se kyllä jatkaa. Itselle särähtää korvaan kuuluisa ja usein siteerattu lause: ” autiolle saarelle ottaisin mieluummin mukaan hyvän vibraattorin ja aurinkorasvaa kuin random-miehen. Eihän siitä peniksestä sinänsä ole mitään iloa..” Ugh. No juu, itse valitsisin miehen, seuran, voiman, keksiliäisyyden ja ehkäpä peniksenkin vuoksi, jos siellä saarella menisi vaikka loppuelämä. Kyseenalaistan voimakkaasti ja täysin omaan kokemukseen perustuen myös väitteen: ”Puhe vagina- ja klitorisorgasmeista on jokseenkin vanhentunutta paskaa.” Meriläisen tyyli on tunnetusti provosoiva ja kiertelemätön ja se on ihan hauskaa, eipä siinä.

Meriläisen tekstin hienous ja tärkeys on kuitenkin siinä miten se paneutuu naisen sukuelinten kauneuteen ja ihmeellisyyteen ja tämä viesti on hyvin tärkeä: ”Minä tiedän naisen, jonka kolme rajua synnytystä ovat saaneet repeämään moneen kertaan. Hän ei enää usko, että hänen vaginansa on kaunis. Että siinä ei ole enää kukan muotoa, se on aivan vinksin vonksin ja että jo valmiiksi hänen häpyhuulensa ovat liian isot ja liian ruskeat. Me itkimme molemmat hänen kertoessaan tätä, sillä kyllä ihmisen pitäisi saada kovia koettuaan uskoa, että hän on entistä kauniimpi, että hänen vaginansa on entistä uskomattomampi ja upeampi.” Ehkä tässä on koko teoksen tärkein viesti, hyväksyntä, armollisuus ja rakkaus itseä kohtaan: ”Rakastakaamme vaginoitamme! Pidelkäämme niitä hellästi! Kehukaamme niiden taitoja!” Kyllä! Tehkäämme näin!