Santa Maria – Sal, Kap Verde

Suomen talven pitkään kestävä pimeys vaikuttaa omaan jaksamiseen. Meille onkin tullut tavaksi katkaista talvi ja lähteä aurinkoon. Tälläkertaa valitsimme kohteeksi Salin saaren Kap Verdellä.

Yleensä teemme matkat omatoimimatkoina. Nyt kuitenkin varasimme reissun Tjäreborgin kautta.
Kap Verde valikoitui kohteeksi sillä, olemme viime vuosina kiertäneet paljon Eurooppaa joten tahdoimme lähteä pois Euroopan alueelta. Kuitenkin sellaiseen kohteeseen, jossa lentomatkan puitteissa voi lomailla viikon.

Kap Verdelle lentää 7,5 tunnissa. Meno lento otti kauemmin (n.10h) sillä lensimme Oslon kautta ottaen Norjalaiset matkustajat kyytiin.
Lennot operoi Sunclass Airlines ent. Thomas Cook Airlines.

Olimme perillä Salin saarella paikallista aikaa 16:40. Salin lentokenttä on pieni ja matkailija tarvitsee Kap Verdellä vieraillessaan viisumin / Airport Security Tax. Meillä Tjäreborg hoiti viisumit. Passin tulee olla voimassa 6kk lomamatkan jälkeen.

Passit tarkastetaan ja leimataan heti koneesta nousun jälkeen.
Tämä ruuhkauttaa kenttää ja saapuvien matkalaukkujen hihnaa.

Salin lentokentältä matka bussilla kestää oikeastaan mihinpäin vain Santa Mariaa n. 20min.

Hotellimme oli Dunas de Sal. Santa Mariassa on paljon resort tyylisiä hotelleita, joista ei välttämättä tarvitse poistua lainkaan lomansa aikana. Itse emme suosi tämän tyylistä matkailua, joten hotelliksemme valikoitui perinteinen neljän tähden hotelli, jonka hintaan sisältyi aamupala.
Dunas de Sal oli siisti ja viihtyisä hotelli. Aamupala on todella kattava. Joka aamu oli saatavilla erilaisia paikallisia leivonnaisia, niin suolaisia kuin makeita. Omelettaja paistoi yksityöntekijä non-stopina.

Dunas de Sal sijaitsee n. 10min kävelymatkan päässä Santa Marian  keskustasta.

Kuten ennakkoon olimme lukeneet ihmiset Santa Mariassa ovat ystävällisiä ja iloisia. Ihmiset tervehtivät kadulla vastaan tullessaan.
Suurimman tulon saari saa turismista ja suurimmat työnantajat saarella ovat ravintolat, hotellit ja taxit.  Tästä syystä kaduilla on paljon matkamuistojen, korujen, aurinkolasien yms myyjiä. He kyllä uskovat melkolailla helposti, kun sanoo kohteliaasti ”No thanks!”

Omalukunsa on henkilöt, joilla on oma pöytä Santa Marian markkina-alueella. Tämä on pienehkö betonirakennus, jossa on kalteri ikkunnat.
Se sijaitsee hiukan syrjässä keskustasta.
Rakennus on täynnä pieniä pöytiä / kojuja, jossa jokaisella on oma myyjänsä ja hintansa.
He joilla on oma tai sukulaisella on pöytä ns Market placella, hakevat asiakkaita keskustasta asti.Yleensä laiturin tietämiltä. Keskustelun aloitus on yleensä tervehdys ja kyselevät hiukan mistä tullaan. Tämän jälkeen he alkavat kertoa markkinoista ja ympäripyöreästi mainitsevat, että se on tässä aika lähellä. Heille pelkkä ”kiitos ei!” ei yleensä riitä.

Meidätkin saatiin houkuteltua sinne ensimmäisenä matkapäivänä. Sillä meille kerrottiin, että markkinat ovat vain sen päivän ajan.
Taitaa kuitenkin olla aina sillä viikon jokaisena päivänä meille paikalliset kertoi, että ”vain tänään”, kun yrittivät saada asiakkaita mukaansa.

Suomalaisittain tuli myös hiukan erilainen kuva markkinoista.
Tosiasiassa meidät kävelytettiin yllämainittuun pienehköön betonirakennukseen, jossa ei saanut katsella muihin pöytiin ja myytäviin tuotteisiin. Monesti meidät markkinnoille johdattanut henkilö kertoi, että ” Ei, ei!  1 pöytä – 1 myyjä – minun pöytä on täällä.”
Minun on tosi vaikea olla ns ilkeä tai sanoa jyrkästi toiselle ihmisille. Tahtoisin aina olla mukava. Tämä luo omat haasteensa, kun esin on kävelytetty kilometri markkinoille ja loppupeleissä ei välttämättä tarvitse tai edes halua ostaa mitään. Lisäksi ainainen tinkiminen ei ole aina välttämättä niin mukavaa.
Myyjät sanovat kyllä, että ”Katsominen ei maksa mitään.”, mutta närkästyvät jos mahdollinen ostaja lähtee kuitenkin oikeasti ostamatta mitää.
Tässä kojussa tällä kertaa kuitenkin kiinnostuimme käsintehdystä puisesta elefantista. Mieheni kysyi sen hintaan. Myyjä iski elefantin pieneen pesuvatiin ja sanoi, että kerätkään vatiin mistä kaikesta pidämme ja tahdomme ostaa niin hän antaa hyvän hinnan.
Kerroimme, että emme tahtoisi mahdollisesti ostaa kuin tämän elefantin.
Loppujen lopuksi lähdimme kojusta tyhjin käsin, sillä myyjä ei suostunut kertomaan hintaa pelkälle elefantille.

Santa Marian keskustassa on laituri mihin kerääntyy aamulla paikalliset kalamyyjät. Iso laiva saapuu laituriin puolilta päivin, jonka kyydissä mereltä saadut isoimmat kalat tulevat.
Paikalliset ravintolat ostavat kalansa juurikin laiturin kalakauppiailta.

Kap Verdellä kannattaakin ravintolassa syödessään valita listalta kalaa / äyriäisiä. Salin saari ei tuota mitään. Sitä ympäröi hiekka ja autiomaa.
Kala on paikallista ja tuoretta. Lihatuotteet tuodaan Salille kauempaa.

Salin entinen suurin tulontuoja oli suola. Suola-altaat ovat yhä olemassa ja suolaa tuotetaan vielä tänäkin päivänä Salilla, mutta ei niissä määrin mitä se oli ennen turismin saapumista saarelle.

Varasimme Salin saarikierroksen paikalliselta retkien myyjältä. Hintakin oli huomattavasti edullisempi, kuin matkatoimista ostettaessa. Lisäksi matka taitettiin Toyota Hiluxilla, jonka lavalle oli asennettu penkit.
Oli mukavaa taittaa matkaa auringosta nauttien. Ei bussissa kylki-kyljessä könöttäen.

Oppaamme oli paikallinen, joka kertoi todella kattavasti Salin historiaa.
Teimme saarikierroksen kiertäen koko saaren rantojapitkin.
Reissu oli aikapitkälti off-road, jonka huomasi vaatteissan ja hiuksissaan joihin pöllynyt hiekka oli tarttunut.

Näimme kierroksella kaikki suurimmat nähtävyydet. Uimiseen olisi ollut 2 mahdollisuutta. Ensimmäinen oli, kun kävimme Pedra de Lumella, eli suola-uimalassa. Luonnon suola-allas on niin suolakylläinen, että siinä kelluu raavaampikin mies tahtoi taikka ei.
Tähän tilaisuuteen, emme kuitenkaan tarttuneet. Uiminen olisi maksanut 5e per nenä. Hinta ei tokikaan ollut syynä, mielestäni hinta oli melko pieni. Muut meidän kanssa kierroksella olleet eivät olleet halukkaita uimaan, joten emme viitsineet jättää heitä odotuttamaan vain meitä.

Toinen mahdollisuus uimiselle tuli, kun vierailimme Blue eye:lla.

Blue eyen yhteydessä oli luonon laguuni. Todella kaunis paikka, jossa vesikuohui. Mieheni pulahti täällä uimaan.

Yhtä stopina oli myös Shark bay. Pitkälle matala ranta, jossa suuret ja pienet sitruunahait viihtyivät. Niiden kanssa sai käydä kahlaamassa.
Kaikkialla varoiteltiin, että saattaa olla ettei haita välmättä näy, mutta ilmeisesti meillä kävi tuuri, sillä ranta oikeastaan kuhisi haita.
Yritimme saada niistäkin kuvaa. Vaikka konkreettisesti meressä seistessä ja haita katsellessa tuntui, että ne ovat ihan tuossa vieressä 0,5-1 metrin päässä ei kamera oikein onnistunut niitä nappaamaan.

Sillä saarella tuulee aina on se oiva paikka harrastee Kite-surffausta.
Sille on myös oma rantansa, johon tuulee erityisen hyvin.
Toki Kite-surffaamaan pystyy oikeastaan missäpäin Salia tahansa.
Santa Marian rannoilla onkin useampia paikallisia, jotka opastavat ja vuokraavat Kite-surfaukseen tarvitset välineet.

Summa summarun, Santa Maria – Kap Verdellä on erityisen kaunis rannoistaan. Vaaleata hiekkaa ja kirkasta vettä silmänkantamattomiin.
Lähestulkoon valkoinen hiekka tulee saarelle suoraan saharasta meren ja saharan tuulen puhaltamana.
On hyvä tietää, että saarella tuulee aina ja kokoajan. Tuuli ei ole lainkaan huono juttu. Lämpöä on näin joulukuussa +26 ja aurinkopaistaa useimmiten liki kirkkaalta taivaalta, joten tuuli on vain helpottava tekijä. Eikä lämmin ilma tee oloa tukalaksi.
Illaksi kannattaa varata mukaan pitkähihaista tai neuletakkia, sillä iltaisin auringon laskettua tuuli tuntuu kylmältä. Ohutkin neuletakki auttaa tähän mainiosti.

Suosittelen jokaista lähtemään resortistaan / hotellin alueelta tutkimaan saarta. Olen tähän postaukseen kirjoittanut vain osan kaikista nähtävyyksistä. Saaren koko kauneus ja sen historia ei näy, jos oleilee vain Santa Marina alueella. Saatikaan, jos ei poistu hotellin alueelta.

Saari on pieni ja sen nähtävyydet ehtii käymään päivässä. Viikko Kap Verdellä – Santa Mariassa meni nopeasti. Mutta 2 viikkoa olisi näin pieneen paikkaan ehkä liian pitkä aika. Itse lähtisin vierailemaan viereisellä Boa Vistan saarella, jos viipyisin viikkoa pidemmin.
Paikalliset järjestävät vene ja lentokone kuljetuksia sinnekin.

Santa Mariassa ei ole pelättävää. Tokikaan en liiku missään (edes täällä suomessa) hämärillä kujilla pimeään aikaan . Keskusta ja rantakadut olivat yhtä turvalliset kulkea niin illan hämärässä kuin päivälläkin.

Seuraavaa reissua suunnittelessa. Kiikarissa olisi Amerikka.

-Mandi –