Moneen kertaan koottava

Kirjastossa koottavien palapelien valmistuminen saattaa viivästyä milloin mistäkin syystä. Tätä palapeliä sabotoi ensin joku lustigkurre eli vitsiveikko, jonka mielestä oli hyvä idea kaataa osittain kootun palapelin päälle loput palaset. Piti sitten noukkia irtopalaset takaisin laatikkoon, että sai palapelin tekeet esille.

Sitten iski yksi kulttuuritapahtuma ja kirjaston henkilökunta. Kulttuuritapahtuman tieltä palapelipöytä oli siirretty eri paikkaan ja jo valmistumista lähellä ollut palapeli hajosi. Ihan ei jouduttu nollasta aloittamaan, mutta paljon joutui tekemään uudestaan.

Sitten kulttuuritapahtuman päätyttyä onnellisesti kalusteet laitettiin entisille paikoilleen. Tällä kertaa henkilökunta oli käsitellyt palapelipöytää vähän hellävaraisemmin eikä palapeli ollut hajonnut niin paljon. Jonkin verran joutui taas tekemään uudelleen. Mutta kirjastossa asiaa harrastavat palapelipirkot ja -petterit ovat sitkeitä ja palapeliä koottiin vastoinkäymisistä huolimatta uudestaan ja uudestaan.

Tässä palapelissä ei ollut selviä reunapaloja, sillä reuna oli rypyliäinen. Se antoi lisähaastetta. Useimmitenhan palapelin työstämisen aloittaa siitä, että alkaa etsiä reunapaloja.

Tämän palapelin kanssa piti etsiä joitain muita kiinnekohtia. Itse rupesin kokoamaan taivaanrantaa. Siinä oli selvä linja. Samaa linjaa olivat koonneet myös muut palapelin tekijät. Joku oli ansiokkaasti saanut otteen revontulista ja joku oli peto kokoamaan jäätikön reunaa.

Tämän palapelin kokoaminen oli antoisaa. Se ei ollut liian helppo eikä liian vaikea. Siinä oli haastaviakin kohtia, mutta myös alueita ja kuvioita, joihin kuuluvat palat pystyi tunnistamaan. Epäsäännöllinen reunojen muoto oli kiva lisähaaste. Palat olivat myös laadukkaita ja vääriä yhdistelmiä ei juurikaan pystynyt tekemään. Kuva oli sopivasti värikäs, muttei räikeä.