Palapeli oli pettymys

Palapelien tekeminen voi olla hauskaa, innostavaa ja mielenkiintoista. Se voi parantaa keskittymiskykyä ja rauhoittaa. Tai sitten ei.

Nyt osui käsittelyyn niin epäinnostava palapeli, että se oli kesken käytännössä koko kesän. Siihen lisäsi muutaman palan silloin tällöin, mutta erityistä viehätystä kokoamiseen ei tullut missään vaiheessa.

Tämä oli niitä palapelejä, joista on peräisin sanonta ”taivas on palapelintekijän helvetti”. Ei maisema taivaan alapuolellakaan ollut mitään palapelin kokoamisen riemujuhlaa. Samoja hempeitä sävyjä toistui vedessä, lumisissa vuorissa ja taivaalla. Selvin linja, josta sai jonkin otteen, oli vuoriston harja taivasta vasten.

Yksi ongelma oli se, että tämä oli halpaversio. Clementonin palapelit ovat yleensä kelpo laatua. Palat olivat tässäkin ihan kunnollisia, niistä ei irronnut putua ylettömästi.

Tässä oli säästetty siten, että pakkaus oli pieni. Yleensähän palapelilaatikon kannessa on iso hyvä kuva palapelistä ja siitä voi tutkailla hankalia kohtia. Tämä laatikko oli tilaihme, johon 500 palaa pussissa sopi juuri ja juuri. Kannessa oli sumennettu kohta, johon oli kirjoitettu Peace Puzzle. Ikään kuin tuotesarjan nimenä. Lisäksi kannessa oli teksti, jossa kehotettiin kuuntelemaan Spotifystä soittolistaa.

No, en kuunnellut. Kuva, joka paloista oli määrä koota, löytyi laatikosta pienehkönä taitettuna lipareena. Siis kuva  ilman sumennettuja kohtia ja elämänohjeita. Oli se tyhjää parempi, muttei kiitettävän suureksi avuksi, jos ihmetteli jotakin palaa, mistä kohdasta tämä voi olla.

En itse valinnut tätä palapeliä, mutta tulipahan tehtyä. Niin turhauttava se ei ollut, että olisin päättänyt jättää kesken ja latoa palat takaisin laatikkoon. Kerta riittää, tämä jäi kauas suosikkipalapeleistä, jotka voi koota useampaankin kertaan.

.