Ahvenanmeren Postisoudun nopein oli Doris av Gräsö
Eckerön ja Grisslehamnin välillä käytävä postisoutukilpailu täytti tänä vuonna 50 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi kisaan oli ilmoittautunut kymmeniä venekuntia.
Tänä vuonna kilpailun lähtö oli Grisslehamnissa ja maali Eckerön postilaiturissa. Jo useamman päivän etelän suunnalta puhallellut tuuli piti huolen siitä, että postiveneet eivät päässeet aivan helpolla. Dramatiikaltakaan ei vältytty, sillä yksi vene kaatui.
Postisoutu käydään perinneveneillä, jollaisilla postitalonpojat kuljettivat postia meren yli entisinä aikoina. Suomessa oli 1630-luvulta 1900-luvun alkuun asti käytössä postiruotulaitos. Se toimi samalla tavoin kuin sotaväen ruotulaitos. Joukon taloja piti varustaa postinkantaja ja maantieosuuksille hänelle hevonen. Jalkaisinkin postia kuljetettiin. Vesistöosuuksille postiruodun piti varustaa vene ja siihen miehistö. Virallisesti postiruotulaitos lakkautettiin 1911, mutta käytännössä höyrylaivat olivat jo 1800-luvun loppupuolella alkaneet syrjäyttää postinkulun talonpoikaisveneillä.
Veneissä on käytettävissä purjeet ja airot ja joka venekunnalla on oikea postisäkki kuljetettavanaan. Miehistöä venekunnassa on neljä ja kisaan osallistui sekä mies-, nais- että sekajoukkueita. Tässä kisassa katsotaan nopeuden lisäksi myös tyyliä. Pisteitä saa veneen ja asujen ajanmukaisuudesta.
Postisoudussa kuljetettavat kirjeet ja kortit saavat erikoisleiman ja siksi tapahtuma onkin veneilystä kiinnostuneiden lisäksi myös filatelistien suosiossa. Myös maalialueella sai erikoisleiman, siellä oli Ahvenanmaan postin tilapäinen postikonttori.
Veneiden lähtö oli Grisslehamnissa kello kymmenen aikaan ja etukäteen annetut arviot nopeimpien veneiden saapumisesta Eckeröhön vaihtelivat lähteestä riippuen noin kello yhden tienoosta puolen kolmen paikkeille. Myötätuulessa veneet olisivat kenties ilmaantuneet näkyviin jo yhden aikaan, mutta nyt veneet joutuivat etenemään sivutuulessa ja jossakin reitin osuudella oli tuuli ollut kuulemma vastainenkin.
Puolen kolmen jälkeen alkoi ensimmäinen vene lähestyä. Se oli vene numero 63 Doris af Gräsö, joka edustaa uusmaalaista venetyyppiä. Kisaohjelman mukaan miehistöön kuuluivat Kalle Mihlberg, Sven Myhrberg, Thomas Rosen ja Henry Myhrberg.
Pian saapui seuraava vene, numero 46 eli Lasse Maja. Kuuluisan ruotsalaisen rosvon mukaan nimensä saaneessa skötbåtissa (ei oikein löytynyt tähän hätään suomennosta, mutta silakanpyynnissäkin tätä venetyyppiä on käytetty) purjehtivat ja sousivat Lasse Pipping, Sören Matsson, Peter Matsson ja Bo Ekblom.
Kolmantena postisäkin sai tuotua postilaiturille Hanna af Gräsö eli vene numero 91. Hanna af Gräsö on tehty Singön veneiden malliin. Tämä venekunta oli sekajoukkue, jossa kilpailivat Daniell Imrell, Christoffer Johansson, John Nyström ja Malin Imrell. Sitä, miten eri venetyypit eroavat toisistaan, en pysty kertomaan, maakrapu kun olen.
Jo ensimmäisenä maaliin ennättäneet veneet olivat kallistelleet tietyissä käännöksissä hurjan näköisesti. Seuraava maalia lähestynyt vene oli jo aallonmurtajan kohdalla ja yleisö kohahti, kun vene kellahti kumoon. Miehistö oli veden varassa, mutta puurunkoinen vene ei toki uponnut kokonaan. Toimitsijaveneitä tuli pikaisesti auttamaan pulaan joutuneita ja myös jo kisaurakkansa päättänyt Lasse Maja lähti uudestaan vesille.
Kisajärjestäjän Facebook-sivuille oli laitettu tieto, että myös Eckerötyypin pikkuvene Smacken av Käringsund oli kohdannut epäonnea. Vene numero 32 joutui keskeyttämään kilpailun maston murruttua. Lähistöllä seisonut järjestäjiin kuulunut naishenkilö selvitti puhelimessa, että kilpailujoille pitäisi saada tietoa tuuliolosuhteista maalialueella.
”Det blåser som fan! Tuulee niin pirusti”, hän kuvaili. Eli asiaan perehtyneidenkin mielestä tuulta piisasi.
Nämä tapaukset vain muistuttavat siitä, että entisaikoina, kun postisoutu oli totista totta eikä urheilukilpailu, yli 200 postitalonpoikaa menetti venematkoilla henkensä. Melko lähellä postilaituria onkin Eckerössä postisoutajien muistomerkki.
Kaikki urakan selvittäneet saivat rantaan keräytyneeltä yleisöltä innostuneet aplodit. Myös ne, jotka saapuivat loppupäässä aplodeerattiin. ”Bra jobbat!”-huutoja kuului.
Kun valtaosa veneistä oli jo saapunut, oli aika nautiskella muusta tarjonnasta. Perunavohveli ruoholaukan kera oli rapsakka välipala Yleisöä viihdyttänyt orkesteri päätti oman esityksensä Sjösala valsiin. Suomessahan sen tunnetaan nimellä Anttilan keväthuumaus. Sitten takaisin katsomaan loppuja Ahvenanmeren ylittäviä postiveneitä.
Tällä viikolla eräs kesäksi Ahvenanmaalle tullut helsinkiläinen ihmetteli, mihin hän veisi tänä viikonloppuna saapuvat vieraansa ja mitä heille oikein näyttäisi Ahvenanmaalla. Postisoutu sai osakseen vähättelevän hymähdyksen: ”Se on varmaan iso juttu Eckerössä.” Onhan se. Eipä helsinkiläisparka tiedä, mitä hän ja hänen vieraansa menettivät.
