Kun eilen piipahdin Maarianhaminan kirjastossa vilkaisemassa, josko pääsisi bussia odotellessa palapeliä tekemään tai vaihtoehtoisesti lukemaan muutamia lehtiä, niin ohi mennen katsoin erästä seuruetta. Kylläpä osaa olla Tarja Halosen näköinen tuo nainen, tuumasin. Sitten etsiskelemään palapelipöytää.

Maarianhaminan kirjallisuuspäivien vuoksi palapelipöytä oli siirretty ihan eri paikkaan kuin missä se on ollut yleensä. Ja siirron yhteydessä jo lähellä valmistumista ollut palapeli oli hajonnut. Kämmenen kokoinen läntti taivasta ja pätkä taivaanrantaa olivat ehjinä.

Aikaa oli niukasti ja tässä osassa kirjastoa oli lukiolaisia koulutehtäviä tekemässä. Anti olla. Matkalla lehtilukusalin puolelle näin ikkunoista, että linja-auto oli jo pysäkillä, joten se siitä.

Nyt kirjaston ulkopuolella oli muutama henkilö. Heistä yksi oli se Tarja Haloselta näyttävä nainen sinisessä asussaan ja kävelykeppeineen. Onhan noita Halosta muistuttavia naisia, mutta tämä olisi voinut mennä vaikka johonkin näköiskilpailuun.

Tänään sitten Ålands Radiossa, joka työpaikalla on päällä, haastateltiin Tarja Halosta. Kyllä. Tarja Halonen oli ollut Ålands Fredsinstitutenin (Ahvenanmaan rauhaninstituutti) vieraana  Kastelholm Talks on Peace -keskustelun tiimoilta. Halonen on rauhaninstituutin järjestämän tapahtuman suojelija. Tilaisuus järjestetetään vuosittain Ahvenanmaan demilitarisoinnin päivän (30.3.) tienoilla. (Logo: The Kastelholm Talks – Ålands Fredsinstitut)

Tämä oli mennyt ihan ohi. Enemmän on ollut esillä se, että kirjallisuuspäiville tuli Arja Saijonmaa kertomaan elämäkertakirjastaan. Hän olisi ollut kirjastolla tänään nimmaroimassa, mutta kirjallisuustilaisuudet ovat menneet enimmäkseen päällekkäin työn kanssa.

Ja juurihan täällä kävi Olena Zelenska ja hänen vierailustaan Åland-lehti sai aikaan porun. Lehden toimittaja kirjoitti vierailuselostusten yhteyteen tekstin, jonka tarkoitus oli sormi pystyssä opettaa ukrainalaisille ja ennen muuta maan ensimmäiselle naiselle, mitä on lehdistönvapaus. Olivat, kuulkaa, kehdanneet pyytää Zelenskalle osoitetut kysymykset etukäteen nähtäväksi ja ”hyväksyttäväksi” Kiovassa. Kysymysten määrääkin oli rajoitettu. Itse asiassa lehti ei pystynyt väittämään, että jokin kysymys olisi sensuroitu. Ilmeisesti toimittajalle ei juolahtanut mieleen sekään, että kysymykset voidaan haluta nähtäväksi ja määrää rajoittaa myös ihan siitä syystä, että rouva Zelenska ehtisi paneutua kysymysten aiheisiin, jotta pystyisi kysymyksiin vastaamaan vierailun tiukan aikataulun puitteissa.

Asiasta nousi äläkkä, kun paikallispoliitikot ja muutama muu henkilö kertoivat mielipiteensä kirjoituksesta. Eivätkä kaikki suinkaan olleet sitä mieltä, että lehdistönvapaus olisi ollut nyt vaarantunut Ahvenanmaalla. Asiasta on nyt kiistelty useampi päivä ja palkittu toimittaja, nyt jo eläköitynyt Annika Orre , kirjoitti varsin terävän mielipidekirjoituksen aiheesta ja esitti jämäkkää mediakritiikkiä perusteltujen näkemysten kera.

Tsaarin aikana Åland-lehti on oikeasti haluttu vaientaa kriittisen kirjoittelun takia. Tuolloinen julkaisija Julius Sundblom kuitenkin julkaisi samat viranomaisten kieltämät aineistot perustamassaan toisessa lehdessä nimeltä Ålands Sjöfart. Merenkulkulehteen keisarivallan hallinto ei kiinnittänyt huomiota. Ålands Sjöfart ilmestyy edelleenkin muutaman kerran vuodessa, mutta on nykyisin tosiaankin merenkulkua käsittelevä lehti, joka asuinalueellani tulee postilaatikkoon ilmaisjakeluna. Uusin numero 1/2025 ilmestyi aivan äskettäin.

Zelenskaakaan en nähnyt. Olin töissä, kun hän piipahti tässä maankolkassa. Näkemättä jäi myös Arja Saijonmaa. Mutta se Tarja Halosen näköinen nainen kirjastossa oli ilmeisesti  ihan oikea Tarja Halonen. Kuvaa en Halosesta tietenkään älynnyt ottaa, kun en itsekään uskonut näkeväni Tarja Halosen. Tämä kuva on Tarja Halosen sivustolta:

Toiminta | Presidentti Tarja Halonen