Suurkaupungin valot palasina

Missä voi tehdä palapeliä yksin ja yhdessä muiden kanssa? Kirjastossa. Monissa kirjastoissa on palapelejä, joista ainakin yksi on jossakin kirjaston pöydällä kävijöiden tehtävänä. Niin Maarianhaminassakin. Tämä oli nyt toinen palapeli, jonka tekemiseen olen osallistunut.

Pyöreä panoraamanäkymä oli kiperä koottava.

Kuva oli sellainen, että en olisi itse valinnut. Panoraamakuva suurkaupungin pilvenpiirtäjistä ilta-aikaan ympyrän muotoisena. Tämä oli ihan kamalan vaikea. Selviä kiinnekohtia oli hyvin vaikea löytää.

Palapeli oli tekeillä vähintään viikon. Maanantaina bussia odotellessa sain muutaman palasen paikoilleen, nyt se oli tehty valmiiksi. En tiedä, ketkä muut ovat kantaneet kortensa kekoon. Kerran näin erään naisen palapelin ääressä.

Itse sain tehtyä aika hyvin palapelin keskustaan jäävää taivaslänttiä. Muuten osallisuuteni oli muutamia paloja sinne, muutamia paloja tänne tänne. Pitää nostaa hattua niille, jotka jaksoivat puurtaa tämän parissa ja tehdä sen valmiiksi. Uskoakseni he ovat paljon etevämpiä palapelin kokoajia kuin itse olen. Tämä palapeli ei ollut omaan makuuni, sen kokoaminen oli pikemminkin haastavaa kuin viihdyttävää. Mutta tulipahan kokeiltua tuollaistakin palapeliä, joka on oman mukavuusalueen ulkopuolella.

Palat olivat hyvin erikoisen muotoisia. Oli ärsyttävää, kun joitakin paloja, jotka kuuluivat vierekkäin, ei voinut kiinnittää toisiinsa, sillä kiinnityskohtia ei ollut juuri sillä reunalla, josta palojen olisi kuulunut yhdistyä. Pääasiassa palat sai kuitenkin kiinnitettyä kaikkiin naapuripaloihinsa. Muuten palat vaikuttivat hyvälaatuisilta, niistä ei varissut putua oikeastaan lainkaan.

Paloja oli vaikka minkä muotoisia. Totutusta poikkeavien palojen pyörittely oli hyvää aivojumppaa. Oikeassa alakulmassa kaksi palaa, jotka kuuluvat vierekkäin, mutta niiden rajapinnassa ei ole koloa eikä tappia kiinnitystä varten.

Aiemmin olen kirjastossa täällä tehnyt tavanomaisempaa, humoristista talviurheiluaiheista palapeliä. Se valmistui paljon nopeammin kuin tämä yleisilmeeltään tummasävyinen palapeli.

Mahdollisuus palapelien tekemiseen kirjastossa on oikein hyvä, ei tarvitse ostaa palapeliä itselle. Siellä joku muu on valinnut palapelit ja tulee tehtyä aivan erilaista kuin minkä itse valitsisi.

Minua ei haittaa se, että palapeliä tekevät myös tuntemattomat ihmiset. On päinvastoin hauskaa mennä katsomaan, onko palapelipöydällä vielä sama palapeli, ja jos se on sama kuin viimeksi, kuinka se on edistynyt.

 

puheenaiheet hyva-olo

Eräänä päivänä akvaariossa

Eräs työpäivä, eräs työtehtävä. Työpaikallani on akvaario. Se ilahduttaa asiakkaita ja varsinkin henkilökuntaa.

Paikallisen akvaarioharrastajien yhdistyksen jäsen huoltaa akvaariota, joka kuuluu akvaarioharrastajalle eikä työpaikan omistukseen. Akvaariossa on miljoonakaloja, jonkin sortin ahvenia, täplikkäitä kaloja, juovikkaita kaloja, pieniä äyriäisiä ja kotiloita.

Ja tässä eräänä iltapäivänä näin akvaariossa vaaleanpunaisen elefantin. Tämän johdosta menin hakemaan 96-volttista pirtua ja poistin norsun akvaariosta. Siis tässä järjestyksessä: ensin vaaleanpunainen evehlantti ja sitten vasta viinakset käyttöön.

Kun näkee vaaleanpunaisen elefantin työaikana, niin voisi olla syytä huoleen.

Täyttä varmuutta siitä, miten ronsu ilmestyi akvaarioon, ei ole. Melko todennäköistä on, että asiakkaan lapsi, joka oli katsellut akvaariota sillä aikaa, kun äitykkä/isukki hoitaa asioita, oli läntännyt akvaarion etulasiin tarran, jossa kaikista maailman kuva-aiheista oli tämä vaaleanpunainen elefantti. Näin yhden piltin silittelemässä norsua, mutta kukaan ei ole nähnyt, oliko juuri kyseinen mukelo se, joka tarroitti akvaarion. Aiemmin sinä päivänä akvaariossa ei ollut muita kuin vesieläimiä.

Ajattelin, ettei kukaan usko tätä, joten otin kuvan akvaarioon yllätyksenä ja pyytämättä ilmestyneestä roosanvärisestä ronsusta. En olisi uskonut itsekään edellisenä päivänä, jos joku olisi sanonut minulle, että huomenna sinun pitää poistaa akvaariosta vaaleanpunainen elefantti. Mutta näinkin voi käydä. Jos akvaario on ilahduttanut henkilökuntaa, niin norsu akvaariossa aiheutti jo hysteeristä naurua.

Koska akvaario ei ole työpaikan eikä akvaarion omistajan kanssa ole sovittu siitä, että kalojen seuraksi istutettaisiin myös elefantti, hain desinfiointiaineena käytettävää pirtua ja kastelin sillä paperisen käsipyyhkeen, jolla liottelin tarraa. Sitten sain rapsuteltua norsutarran reunaa niin, että se lähti sovinnolla pois lasista. Liimajäljetkin sai putsattua. Kalat eivät tietenkään riemastuneet siitä, että heidän asumuksensa lasiseinää peukaloidaan.

Pomo sen sijaan oli hyvillään, että norsu saatiin jälkiä jättämättä pois. ”Kiva elefantti – mutta ei akvaariossa”, hän totesi. Isukit ja äitykät saisivat kernaasti pitää silmällä naperoitaan, vaikka se monesti on kauniisti sanottuna haastavaa. Tenavat ovat toisinaan kovin ehtiväisiä. Joskus kiva tarra saattaa päätyä ihan väärään paikkaan ja aiheuttaa ongelmia. Nyt isommilta pulmilta vältyttiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

 Tämmöisistä tilanteista ja tehtävistä työelämässä ei puhuttu mitään missään koulutuksessa.
tyo-ja-raha tyo hopsoa