Oikeita ja sepitteellisiä meriseikkailuja
Kesäiselle lukulistalle päätyi kaksi vanhempaa kirjaa. Toisessa seikkaillaan veden alla ja päällä tarkoituksella. Toisessa pudotaan veden varaan yleensä vain satunnaisesti. Toinen edustaa aitoja merimiesmuistelmia, toinen taas vauhdikasta viihdekirjallisuutta.
Clive Cussler: Syvyyksien saalistajat.
Suom. Hilkka Pekkanen. Alkuteos The Hawaiian Vortex. WSOY 1982.315 s.
Sven Bris: Då seglade vi. Söderström & Co 1975. 118 s.
Clive Cussler (1931-2020) teki läpimurtonsa jo 1970-luvulla vedenalaiseen maailmaan sukeltavalla teknotrillerillä Nostakaa Titanic! (Raise the Titanic! 1976). Teknologia on Cusslerin jännitysromaaneissa aina suuressa roolissa. Niin tässäkin teoksessa. Cussler on itse palvellut Yhdysvaltain ilmavoimissa mekaanikkona Korean sodan aikana, mutta meren tutkimus on ollut hänelle vuosikymmenien mittainen omakohtaisen kiinnostuksen kohde. Jätettyään asevoimat Cussler työskenteli copywriterina mainosalalla ja 1973 hän sai julkaistua ensimmäisen romaaninsa. Ensimmäisen tietoteoksensa Cussler julkaisi 1996.
Cusslerin kirjoissa vuosikymmeniä seikkaillut Dirk Pitt on päähenkilö myös Syvyyksien saalistajissa. Tässä kirjassa Pitt on vielä majuri eikä Merentutkimuslaitos NUMA:n johtaja, mutta majuri Pitt ei ole töissä, vaan lomailee Havaijilla.
Auringonotto rannalla keskeytyy, kun Pitt havaitsee jotakin kellumassa meressä. Hän ui noutamaan sen ja löytää Yhdysvaltain asevoimien sukellusveneeseen kuuluvaa materiaalia, jonka mukana seuraa huolestuttava lokikirja. Näin Pitt päätyy mukaan selkkaukseen, jossa etsitään kadonnutta upouutta ydinsukellusvenettä ja yritetään selvittää monen muunkin samalla merialueella jäljettömiin hävinneen aluksen kohtaloa.
Asian tutkiminen ei ole jonkun mieleen ja Pitt yritetään ottaa hengiltä pariinkin kertaan. Siinä ohessa polkaistaan käyntiin toimenpiteitä ydinsukellusveneen takaisin saamiseksi ja Pitt ehtii tapailla vanhaa heilaansa ja tutustua uuteen hemaisevaan hemaisevaan typykkään. Loppuratkaisu on kunnon rytinää.
Tällaisissa toimintaviihderomaaneissa ei odotusarvona ole mikään syvällinen ihmiskuvaus. Silti Pittin ja tarinan pääpahiksen tyttären ihastuminen toisiinsa oli jopa toimintapläjäyksen ihmissuhdekuvaukseksi epäuskottava ja tyhjän päälle rakentunut juonikuvio. Lopussa Pitt kavereineen suoriutuu myös vähän liian isoista fyysisistä ponnistuksista vähän liian suuren verenhukan ja kolhujen jälkeen, että voitaisiin puhua uskottavuudesta. Mutta kyllä tällaisen vesielementissä liikkuvan toimintajännärin kanssa tylsä laivamatka Turun ja Ahvenanmaan välillä sujuu paljon rattoisammin.
Sven Bris sen sijaan kertoo muistelmissaan Då seglade vi merimiesurastaan. Bris (1908-1994) lähti viisitoistavuotiaana merille vuonna 1924 ja ehti työskennellä muutamalla purjealuksella. Bris (alun perin Johansson) oli syntyisin Vårdön Väderskäriltä, joka sattuu olemaan myös eräänlainen esikuva Anni Blomqvistin Myrskyluodolle.
Bris kertoo mukaansatempaavasti työstä ja vapaa-ajasta laivoilla ja satamissa. Talveksi hän yleensä joutui etsimään muita töitä purjehduskauden päätyttyä. Hän on varsin ennakkoluulottomasti tarttunut toimeen kuin toimeen.
Kirjassa on elävää kuvausta merimiesten perinteistä ja uskomuksista jokseenkin sata vuotta sitten. Kirja keskittyy Brisin uran alkuvuosiin ja päättyy 1930-luvulle. Bris jatkoi uraansa merillä ja opiskeli alaa eteenpäin ja eläköityi merikapteenina. Kaukaisin paikka, missä hän pääsi noina varhaisina vuosinaan käymään, oli Jamaika. Pääosa purjehduksista tapahtui Itämerellä, mutta myös Lontoo tuli tutuksi.
Eräs merenkulkuun liittyvä uskomus on ollut, että alkujaan jonkin muun väriseksi maalattua laivaa ei saisi maalata mustaksi eikä ainakaan vieraassa satamassa, sillä laiva, jolle näin tehtäisiin olisi tuhon oma. Bris oli miehistössä kolmella laivalla, joiden väri muutettiin mustaksi ja kaikille näille laivoille kävi huonosti. Hän kuvaa yksityiskohtaisesti tilanteen kehittymistä laivoja kohdanneissa onnettomuuksissa.
Osa purjehdustermistöstä meni ruotsinkielisessä tekstissä yli ymmärryksen. Muutamat ilmaukset kuvauksissa reissuilta maailmalla olivat sellaisia, että nykyään niitä ei ehkä ainakaan joka paikassa pidettäisi salonkikelpoisina, mutta noin 50 vuotta sitten kirjan ilmestyessä näkemykset ovat olleet toiset. Muistelmat ovat suorasukaiset ja Bris kertoo hyvin avoimesti esimerkiksi, miten hänen avioliittonsa karahti karille.
Kaiken kaikkiaan Då seglade vi oli erittäin mielenkiintoista luettavaa purjelaivojen aikakauden ehtoopuolelta. Paikoin kirja oli jännittävämpi ja vetävämpi kuin moni seikkailuromaani.
