Juhannussalon juurelta

Juhannussalko Kastelholmassa.

Eilen oli juhannusaatto ja aika monella ruotsinkielisellä ja kaksikielisellä paikkakunnalla pystytettiin juhannussalkoja. Niin täälläkin. Töiden vuoksi en päässyt oman kylän juhannussalon pystytystä katsomaan. Lähdimme työporukalla töiden jälkeen sen sijaan Kastelholmaan.

Kastelholman juhannusaatto on turistitapahtuma, mutta se oli meille aikataulullisesti  sopiva, sillä siellä salon pystytys oli vasta kahdeksalta illalla. Kastelholmassa juhannussalon koristeisiin kuuluvat kruunut tuotiin saattueessa. Tai oikeastaan, jos tarkkoja ollaan, juhannussalko ei ollut Kastelholman linnan pihalla, vaan Kastelholman alueella olevassa ulkoilmamuseo Jan Karlsgårdenissa.

Kastelholmassa kruunut tuodaan salolle kulkueessa Jan Karlsgårdenin pihalla.

Kruunu on muotonsa puolesta sukua himmelille ja yllättävää kyllä, monet ruotsalaiset eivät tunne tällaista juhannuskoristetta, vaan kysyvät kruunuista, mitä ne ovat. Monilla ahvenanmaalaisilla on myös pieni kruunu roikkumassa esimerkiksi parvekkeella  tai kuistilla. Kruunujen värit ja koristelutavat vaihtelevat.

Storbyn kruunuissa ei ole rimssuja eikä ruusukkeita, vaan himmelin malliseen kehikkoon on solmittu värikkäitä nauhatupsuja. Alimmat kruunut ovat isoimmat, ylimmät pienimmät.

Joka kylässä täällä lienee oma juhannussalko. Joillakuilla on kuulemma myös omassa pihassa ikioma salko, mutta sellaista en ole vielä osunut näkemään. Salkojen koristelut vaihtelevat, mutta Ahvenanmaalla salon huipussa on usein fäktargubbe, ihmishahmo, jonka kädet heiluvat tuulessa. Laivat ovat myös varsin tavallinen koriste. Vaikka saloissa on osittain samankaltaisia koristeita, kahta samanlaista salkoa tuskin löytyy.

Lisäksi on erilaisia seppeleitä, köynnöksiä ja tupsuja. Spillkase eli merkkituli tai vainovalkea on yleisempi läntisellä Ahvenanmaalla. Myös aurinko ja lippu tai teksti Johannefest kuuluvat asiaan.

Storbyn salossa Eckerössä koristeena on muun muassa aurinko, spillkase ja laivoja.

Kastelholmassa ja esimerkiksi Hammarlandin Kattbyssä on nykyisin melko tavanomainen salko eli se on tehty lipputangon jalkaan. Storbyssä sen sijaan on vanhakantaisempi salko, jossa tyvessä on säilytetty puun juurakon muotoa. Storbyn salko pystytetään perinteisellä tavalla kuoppaan, johon se tuetaan kivillä ja seipäillä.

Salon pystytystä johtaa salkokapteeni ja miehet nostavat salkoa saksiksi nimitetyillä apuvälineillä tai kuten Kastelholmassa seipäillä, joiden nokassa on kaareva osio, jonka saa hyvin asetettua salon kylkeen.

Salko alkaa nousta.
Salkoa pystytetään. Kastelholmassa salonpystytysporukalla on kypärät.

Kun salko on pystytetty, lapset ja lapsenmieliset voivat tanssia ja laulaa salon ympärillä erilaisia perinteisiä piirileikkejä. Suosittu laulu on ”Små grodorna” eli ”Pienet sammakot”. Yllätyksenä itselleni oli, että myös enemmän jouluisiksi miellettyjä laululeikkejä leikitään juhannussalon ympärillä. Kastelholmassa väki lauloi ja leikki innolla mm. ”Räven raskar över isen” eli ”Kettu juoksi yli järven.

Juhannussalon ympärille piirileikkeihin ja tanssiin voi liittyä kuka vain.

Aaton juhlinnan jälkeen salko saa jäädä paikoilleen. Osa koristeista on kestokulutushyödykkeitä ja ne huolletaan seuraavana kesänä juhannuksen edellä kuten salkokin. Näitä ovat esimerkiksi fäktargubbe ja laivat ja aurinko.

Lehväkoristelut ja kruunut tehdään joka vuosi uusiksi. Kruunujen koristeluissa käytetään usein kuitukankaan tyyppistä materiaalia, joka kestää säiden armoilla paremmin kuin kreppipaperi tai silkkipaperi. Lehtikoristeluihin monessa paikassa käytetään haavanlehtiä, jotka on solmittu kalalankaan. Muitakin lehtiä käytetään, lehväkoristelukin riippuu siitä, mikä milläkin seudulla on ollut tapana ja mitä aineksia on saatavana.

On sanottu, että juhannussalko ja sen lehtikoristelut muistuttavat laivan mastoa ja takilointia. Lehtikoristeluita onkin viritetty eri malleihin. Itse asiassa salon poikkipienat ovatkin täällä ruotsalaisella nimellä rå eli raaka(puu) kuten purjelaivoissa. Toisissa saloissa on ristikkäispienat ja toisissa lehväkoristelu on ”kaksiulotteinen”.

Löövaaminen eli lehväkoristeiden laittaminen ja pystytys aikataulutettu. Tänne emme töiden takia ehtineet.

Lehtikoristelun tekemiselle on oma teonsana löva. ”Löövaamiseen” en ole osallistunut toistaiseksi, mutta tällä kylällä löövaamiseen saa periaatteessa osallistua vapaasti jokainen halukas. Pitää varmaan tulevaisuudessa tutustua löövaustalkoisiin ja opetella lehtien solmiminen lankaan. Ahvenanmaalla käytetään yleensä juhannussalosta sanaa midsommarstång, Ruotsissa nimitys on majstång.

Juhannussalon pystyttäjäiset ovat mukavia, koko perheelle sopivia tapahtumia. Kastelholmassa väkeä oli tuotu bussilasteittain juhannusaaton viettoon, mutta mitään riehumista ei runsaassa väkijoukossa sattunut. Sää oli erinomainen, joten voi sanoa, että juhannus meni miellyttävissä merkeissä.

Juhannusyö oli rauhallinen.
kulttuuri tapahtumat-ja-juhlat

Ahvenanmeren Postisoudun nopein oli Doris av Gräsö

Eckerön ja Grisslehamnin välillä käytävä postisoutukilpailu täytti tänä vuonna 50 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi kisaan oli ilmoittautunut kymmeniä venekuntia.

Doris af Gräsö tuli tänä vuonna ensimmäisenä maaliin.

Tänä vuonna kilpailun lähtö oli Grisslehamnissa ja maali Eckerön postilaiturissa. Jo useamman päivän etelän suunnalta puhallellut tuuli piti huolen siitä, että postiveneet eivät päässeet aivan helpolla. Dramatiikaltakaan ei vältytty, sillä yksi vene kaatui.

Postisoutu käydään perinneveneillä, jollaisilla postitalonpojat kuljettivat postia meren yli entisinä aikoina. Suomessa oli 1630-luvulta 1900-luvun alkuun asti käytössä postiruotulaitos. Se toimi samalla tavoin kuin sotaväen ruotulaitos. Joukon taloja piti varustaa postinkantaja ja maantieosuuksille hänelle hevonen. Jalkaisinkin postia kuljetettiin. Vesistöosuuksille postiruodun piti varustaa vene ja siihen miehistö. Virallisesti postiruotulaitos lakkautettiin 1911, mutta käytännössä höyrylaivat olivat jo 1800-luvun loppupuolella alkaneet syrjäyttää postinkulun talonpoikaisveneillä.

Postisoutuun osallistui kymmeniä veneitä.

Veneissä on käytettävissä purjeet ja airot ja joka venekunnalla on oikea postisäkki kuljetettavanaan. Miehistöä venekunnassa on neljä ja kisaan osallistui sekä mies-, nais- että sekajoukkueita. Tässä kisassa katsotaan nopeuden lisäksi myös tyyliä. Pisteitä saa veneen ja asujen ajanmukaisuudesta.

Postisoudun aikakauteen kuuluvista asuista sai pisteitä. Turvallisuudesta piti toki huolehtia pelastusliiveillä ja muilla asiaan kuuluvilla keinoilla.

Postisoudussa kuljetettavat kirjeet ja kortit saavat erikoisleiman ja siksi tapahtuma onkin veneilystä kiinnostuneiden lisäksi myös filatelistien suosiossa. Myös maalialueella sai erikoisleiman, siellä oli Ahvenanmaan postin tilapäinen postikonttori.

Kansallispukuinen toimitsija otti vastaan veneissä kuljetetut postisäkit.

Veneiden lähtö oli Grisslehamnissa kello kymmenen aikaan ja etukäteen annetut arviot nopeimpien veneiden saapumisesta Eckeröhön vaihtelivat lähteestä riippuen noin kello yhden tienoosta puolen kolmen paikkeille. Myötätuulessa veneet olisivat kenties ilmaantuneet näkyviin jo yhden aikaan, mutta nyt veneet joutuivat etenemään sivutuulessa ja jossakin reitin osuudella oli tuuli ollut kuulemma vastainenkin.

Puolen kolmen jälkeen alkoi ensimmäinen vene lähestyä. Se oli vene numero 63 Doris af Gräsö, joka edustaa uusmaalaista venetyyppiä. Kisaohjelman mukaan miehistöön kuuluivat Kalle Mihlberg, Sven Myhrberg, Thomas Rosen ja Henry Myhrberg.

Pian saapui seuraava vene, numero 46 eli Lasse Maja. Kuuluisan ruotsalaisen rosvon mukaan nimensä saaneessa skötbåtissa (ei oikein löytynyt tähän hätään suomennosta, mutta silakanpyynnissäkin tätä venetyyppiä on käytetty) purjehtivat ja sousivat Lasse Pipping, Sören Matsson, Peter Matsson ja Bo Ekblom.

Tulostaulussa näkyvät kärkiveneet.

Kolmantena postisäkin sai tuotua postilaiturille Hanna af Gräsö eli vene numero 91. Hanna af Gräsö on tehty Singön veneiden malliin. Tämä venekunta oli sekajoukkue, jossa kilpailivat Daniell Imrell, Christoffer Johansson, John Nyström ja Malin Imrell. Sitä, miten eri venetyypit eroavat toisistaan, en pysty kertomaan, maakrapu kun olen.

Jo ensimmäisenä maaliin ennättäneet veneet olivat kallistelleet tietyissä käännöksissä hurjan näköisesti. Seuraava maalia lähestynyt vene oli jo aallonmurtajan kohdalla ja yleisö kohahti, kun vene kellahti kumoon. Miehistö oli veden varassa, mutta puurunkoinen vene ei toki uponnut kokonaan. Toimitsijaveneitä tuli pikaisesti auttamaan pulaan joutuneita ja myös jo kisaurakkansa päättänyt Lasse Maja lähti uudestaan vesille.

Yksi vene kaatui lähellä maalia.
Kaatuneen veneen miehistön avuksi riensi muita aluksia.

Kisajärjestäjän Facebook-sivuille oli laitettu tieto, että myös Eckerötyypin pikkuvene Smacken av Käringsund oli kohdannut epäonnea.  Vene numero 32 joutui keskeyttämään kilpailun maston murruttua. Lähistöllä seisonut järjestäjiin kuulunut naishenkilö selvitti puhelimessa, että kilpailujoille pitäisi saada tietoa tuuliolosuhteista maalialueella.

”Det blåser som fan! Tuulee niin pirusti”, hän kuvaili. Eli asiaan perehtyneidenkin mielestä tuulta piisasi.

Nämä tapaukset vain muistuttavat siitä, että entisaikoina, kun postisoutu oli totista totta eikä urheilukilpailu, yli 200 postitalonpoikaa menetti venematkoilla henkensä. Melko lähellä postilaituria onkin Eckerössä postisoutajien muistomerkki.

Kaikki urakan selvittäneet saivat rantaan keräytyneeltä yleisöltä innostuneet aplodit. Myös ne, jotka saapuivat loppupäässä aplodeerattiin. ”Bra jobbat!”-huutoja kuului.

Ruskeapurjeinen Emvika saapuu laituriin muiden veneiden seuraan. Yleisöäkin on.

Kun valtaosa veneistä oli jo saapunut, oli aika nautiskella muusta tarjonnasta. Perunavohveli ruoholaukan kera oli rapsakka välipala Yleisöä viihdyttänyt orkesteri päätti oman esityksensä Sjösala valsiin. Suomessahan sen tunnetaan nimellä Anttilan keväthuumaus. Sitten takaisin katsomaan loppuja Ahvenanmeren ylittäviä postiveneitä.

Tällä viikolla eräs kesäksi Ahvenanmaalle tullut helsinkiläinen ihmetteli, mihin hän veisi tänä viikonloppuna saapuvat vieraansa ja mitä heille oikein näyttäisi Ahvenanmaalla. Postisoutu sai osakseen vähättelevän hymähdyksen: ”Se on varmaan iso juttu Eckerössä.” Onhan se. Eipä helsinkiläisparka tiedä, mitä hän ja hänen vieraansa menettivät.

Margareta af Qvarken oli yksi veneistä, joilla oli postitorvitunnus purjeessa.
kulttuuri tapahtumat-ja-juhlat