Viime viikon tiistaina kävimme viimeisellä luennolla ja pääsimme aloittamaan muutaman viikon mittaisen loman ennen kotiin paluuta. Keskiviikkona saimme pitkästä aikaa vieraita Suomesta ja suunnitelmissa oli viettää viikonloppua vaelluksen merkeissä. Illalla kävimme vielä lukukauden viimeisessä Studentspubissa sanomassa heipat niille vaihtareille, jotka lähtevät meidän poissaolomme aikana.

Torstaiaamuna hyppäsimme koko porukka auton kyytiin ja ajelimme Zell Am Seen alueelle Maria Almiin. Yövyimme neljä yötä viihtyisässä Alpenland Sporthotel:issa, jota voin lämpimästi suositella mikäli Maria Almiin on matkalla. Hotelli sijaitsee keskeisellä paikalla Maria Almin kylässä ja vaellusreitit sekä hissit laskettelurinteisiin lähtevät lyhyen kävelymatkan etäisyydeltä. Heti ensimmäisenä iltana löysimme sieltä myös suomalaisen saunan! Oli kyllä niin mahtavaa päästä patikointireissujen jälkeen kunnon saunaan, ihan kotiin pääsyyn asti ei tarvinnut onneksi odottaa.

Perjantaina pääsimme vihdoin pukemaan jalkaamme mukaan raahaamamme vaelluskengät ja jaloissa ne pysyivätkin seuraavat kolme päivää. Kengille ei tullut ihan niin paljon käyttöä vaihdon aikana kuin mitä olimme ajatelleet. Steyrin lähellä on kyllä valtavasti vaellusmaastoja, mutta ikävä kyllä autolle olisi ollut käyttöä ja sitä meillä ei täällä ollut. Perjantaina ajoimme vajaan puolen tunnin matkan päässä sijaitsevaan Zell Am Seen kaupunkiin. Ostimme hissiliput ylös Sonnkogel ravintolalle, josta lähdimme kävelemään kohti n. 2000m korkeudessa sijaitsevaa Schmittenhöhen huippua. Linkki Zell Am Seen vaelluskarttaan.

Huipulla kävimme viinilasillisilla ja pysähdyimme ihastelemaan upeita maisemia. Tätä olimme odottaneet.

Lauantaina ajelimme Mühlbachiin tavoitteena löytää vihdoinkin murmeleita! Hotellilta löysimme mainoksen, jossa oli maininta murmelipolusta ja sinne oli tietenkin päästävä. Itse vaelluspolku osoittautui ehkä hieman liian helpoksi, mutta näimme kuin näimmekin murmeleita sekä niiden alkuperäisillä asuinsijoillaan, että lähietäisyydeltä aitauksesta. Lounaan jälkeen kävimme kävelemässä vielä toisen, lyhyemmän mutta vaativamman reitin, joka tarjosi myös upeat näköalat. Yritin tähänkin etsiä linkkiä vaelluskarttaan mutta n. puolen tunnin etsimisen jälkeen luovutin…

Sunnuntaina teimme omaan ”makuuni” mieluisimman vaelluksen, ajoimme autolla noin puurajan tuntumaan ja lähdimme kiipeämään ylöspäin kohti Riemannhaus:ia. Nousu oli nopeaa ja raskastakin välillä, mutta koska maasto oli mielenkiintoista, sopivan haastavaa ja näkymät upeita kuin huomaamatta olimme jo melko korkealla. Pääsimpä tällä retkellä voittamaan ainakin hetkellisesti ja osittain korkeanpaikankammonikin… Riemannhausille asti emme nousseet vaan käännyimme takaisin alaspäin noin kahden tunnin vaelluksen jälkeen. Riemannhausille olisi ollut matkaa vielä ainakin tunti.

Kiitos V&J ihan mahtavasta viikonlopusta, ilman teitä olisi nämä maisemat jäänyt näkemättä! <3