Ensimmäinen päivä Krakovassa

Hempeilystä taas takaisin matkakertomukseen, huomasin muuten että olen kokonaan unohtanut kirjoittaa tänne Budapestin reissusta! Yritän korjata tilanteen piakkoin. Viime viikon torstaina kuitenkin pakkasimme pitkästä aikaa rinkkamme ja otimme suunnaksi Puolan, olihan tässä jo muutama viikonloppu vietetty Steyrissä. Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kirjoitin, eräs vaihtarikavereistamme on Krakovasta kotoisin. Hänen äitinsä pyysi useaan otteeseen poikaansa ja hänen uusia kavereita kylään, joten eihän siitä kutsusta voinut kieltäytyä.  Etenkään kun bussiliput Wienistä Krakovaan ja takaisin kustansivat naurettavat 23 euroa, matkat tosin kestivät n 7h suuntaansa.

Olimme perillä torstaina puolen yön aikaan ja pääsimme heti maistamaan puolalaista kotiruokaa. Oli muuten myöhäisin dinneri koskaan, mutta niin taivaallisen herkullinen! Andrzej:n äiti osoittautuikin reissun aikana äärimmäisen hyväksi kokiksi, tarjoilut olivat aina ihan viimeisen päälle ja joka ruuan päätteeksi sai kakkua! Lomalla saa vähän herkutella, eikös? Vastaanotto oli kuin 5 tähden hotellissa ja puolalaiset selkeästi erittäin vieraanvaraista väkeä.

Hyvin nukutun yön ja runsaan aamiaisen jälkeen kävimme tutustumassa A:n yliopistoon, joka oli hieman eriluokkaa kuin perinteiset suomalaiset yliopistot. Siitä suuntasimme Krakovan keskustaan ja vanhaan kaupunkiin. Piipahdimme Mariankirkkoon, kirkossa on kaksi tornia vierekkäin jotka ovat molemmat erikorkuisia. Tarinan mukaan tornit rakensi kaksi veljestä, jotka kilpailivat kumpi saa rakennettua korkeamman tornin. Lopulta toinen heistä surmasi oman veljensä, jotta voittaisi kilvan.

Vanhankaupungin aukio oli upea ja täynnä elämää, toisella laidalla hevoskärryjä jonossa odottamassa kyytiin tulijoita, toisella breakdance-esityksiä. Aukiota ympäröivät kahvilat, joissa ihmiset nautiskelivat auringosta ja lämmöstä. Harmittaa kun porukassa matkustaessa ei ole muka koskaan aikaa istahtaa aloilleen.

Kävimme välillä syömässä ja mukaamme liittyi A:n puolalaisia ystäviä. Lähdimme yhdessä heidän kanssaan Wawelin linnoitukselle, joka sijaitsee ihan kävelymatkan päässä Vanhankaupungin aukiosta. Linnoitus oli suuri ja kaunis alue, jonne oli jo istutettu paljon kukkia. Linnoituksessa olisi ollut valtavasti eri osioita, mutta ajansäästöllisistä syistä (huoh taas) päätimme olla menemättä sisälle.

Linnoituksen historiasta voitte lukea jostain muualta, mutta tarinan mukaan linnan alla asui lohikäärme joka pysyi tyytyväisenä kun sai kerran kuussa ruuakseen nuoreen kauniin naisen. Kuningas kyllästyi lohikäärmeen touhuihin ja julisti lohikäärmeen tappamisesta kilpailun, jossa palkintona oli hänen tyttärensä. Yrittäjiä oli luonnollisesti useita kunnes eräs köyhä mies käytti hieman järkeä ja voitti kilvan. Hän täytti kuolleen lampaan rikillä ja syötti lampaan lohikäärmeelle. Lohikäärme tuli lounaastaan janoiseksi ja joi linnoituksen viereisestä joesta vettä niin paljon, että lopulta räjähti. Mies sai prinsessansa ja hänestä kruunattiin lopulta kuningas. Lohikäärmetaru on yksi Krakovan tunnetuimmista, ja kerrotaan että Krakova on nimetty lohikäärmeen tappajan mukaan. Linnoituksessa olisi ollut myös ”lohikäärmeen luola”, mutta harmiksemme luin siitä vasta nyt kun keräsin tietoja tähän postaukseen.

Kaupunkikiertelyn jälkeen suuntasimme takaisin A:n luo illalliselle ja illalla lähdimme tapaamaan A:n ystäviä. Illanvietto oli muuten hyvin samanlaista kuin suomalaisilla nuorilla, istuskelua ja höpöttelyä. A varoitteli ennakkoon ystäviensä englanninkielen taidoista, mutta alkujännityksen jälkeen se sujui mielestäni kaikilta yllättävän hyvin!