Friendship never ends.

Eilen söimme viimeistä yhteistä illallista kiinalaisessa ravintolassa. Meillä kävi Jussin kanssa ihan valtavan hyvä tuuri, sillä pääsimme Hong Kongilaisten opiskelijoiden viereen istumaan. Annoimme heille vapaat kädet tilata meille ruokaa, enkä voi sanoin kuvailla miten mahtava illallinen meillä oli! Pöydässämme istui muistaakseni noin 13 henkeä ja tytöt tilasivat listalta reilut 10 erilaista annosta, jotka kaikki jaoimme. He kertoivat, ettei kiinalaiset koskaan syö koko ruoka-annosta yksin vaan se aina jaetaan. Kuulemma se ei ole hyväksi terveydellekään syödä pelkästään yhtä ja samaa. Pääsimme maistamaan sellaisiakin annoksia, joita ei varmasti koskaan olisi itse osannut tilata. Niin ja onnistuimpa syömään alusta loppuun puikoilla, tyttöjen opastuksella!

Illallisen jälkeen menimme vielä yhdessä yliopistomme pihaan, muistelimme vaihdon aikana sattuneita kommelluksia ja tapahtumia ja otimme valokuvia. Vielä muutama viikko sitten ajattelin vielä, ettei meidän ryhmälle oikein muodostunut sitä paljon puhuttua Erasmusperhettä. Muutamille kyllä, niille jotka asuivat isoissa kymmenen hengen kommuuneissa. Kuitenkin siinä vaiheessa kun ensimmäisten oikeiden hyvästien aika eilen koitti enkä voinut vastustaa kyynelten vierähtämistä poskelle, mieleni muuttui. Olihan se muodostunut, en vaan ollut huomannut. Neljässä kuukaudessa olemme päässeet tutustumaan mitä mahtavampiin ihmisiin eri puolilta maailmaan sekä oppimaan valtavasti uusia asioita eri kulttuureista. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Heidän ansiostaan meidän tulevaisuuden matkustelusuunnitelmat ovat kääntyneet päälaelleen ja haluamme todellakin päästä käymään mm. Latviassa, Japanissa, Kolumbiassa sekä Meksikossa. Joskus, jotenkin mutta kuitenkin ja ihan varmasti.

We didn’t realize we were making memories, we just knew we were having fun. – Winnie the Pooh

How lucky I am to have something that makes goodbyes so hard. – Winnie the Pooh

Goodbye…? Oh, no, please. Can’t we go back to page one and do it all over again? – Winnie the Pooh

Goodbyes are not forever, are not the end; it simply means I’ll miss you until we meet again. <3

Thank you for an amazing semester and for giving me a reason to travel the world.