Hallstatt on vienyt sydämeni

Totta se on, sunnuntaina oli toinen kertamme Hallstattissa ja edelleen olen pakahtua onnesta kun lähestymme tuota pientä uskomattoman kaunista Itävaltalaiskylää. Alunperin ajatuksenamme oli lähteä vaeltamaan Hallstattiin hieman pidempi reissu mutta jotenkin hassusti kävi niin, että olimme perillä vasta kolmelta iltapäivällä. Sitä jotenkin unohtaa miten kauan kolmen naisen lähtöön valmistautuminen vie…

Kolmen tunnin vaelluksen sijaan päätimmekin ottaa hissin ylös ja kävellä takaisin alas. Varmaan sanomattakin selvää, että maisemat ylhäällä olivat mielettömän upeat! Selfieinemme ja ryhmäkuvinemme valtasimme näköalapaikan sen verran pitkäksi ajaksi, että sinne alkoi kerääntyä jonoa. Pahoittelut, mutta pakkohan ne näkymät oli ikuistaa. Söimme vielä kotona tekemämme eväsleivät näissä maisemissa, ennen kun lähdimme suuntaamaan alaspäin.

 

Kaksi ylimmäistä kiveä on meidän laittamia.

Hallstattissa satoi jälleen kerran vettä, mutta se taitaa olla enemmänkin kylän ominaisuus. Vinkki kuitenkin kaikille, jotka kylään matkustavat; muista varata mukaan sateenvarjo. Siitäkin huolimatta, että siellä tuntuu aina satavan suosittelen ehdottomasti käymään jos Hallstatt vähänkään osuu matkan varrelle, on se vaan niin upea paikka.

Seuraavan kerran tavoitteeksi asetamme vähän pidemmän vaelluksen Hallstattissa, jos sinne vielä pääsemme. Huomenna vuorossa postaus vaellukseltamme Hinterstöderissä!

-Salla