Hellou!

Täällä ollaan kateellisena katseltu kuvia Suomeen saapuneesta lämpöaallosta, mutta näyttää siltä (toivon) että se olisi nyt saapumassa tännekin! Eilen saimme jännittää alkaako Enns tulvia kun veden korkeus joessa nousi pitkästä aikaa hyvin korkealle ja virtaus voimistui huomattavasti. Vesi oli noussut keskiviikkoaamu kello kuuden ja kahdentoista välissä 1,5metriä. Viime yön aikana tilanne vesi oli kuitenkin jo laskenut taas ”normaalille tasolle”. Veden korkeus vaihtelee päivittäin siten, että korkeus on n. 200-350cm ja nyt vesi nousi 400cm:iin. Tulvan varoitusraja on 470cm ja hälytysraja 520cm, joten aika kaukana se vielä kuitenkin oli.

Tänään päivällä lueskelimme Quality Managementin tenttiin ja täytyy sanoa, että se ei tule olemaan helppo. Valtava määrä uutta sanastoa, vaikka aihe on sinänsä tuttu kun olemme samankaltaisen kurssin käyneet jo aiemminkin. Täytyy siis ehkä heittää hyvästit muille viikonloppusuunnitelmille, vaikka hiukan meitä kiinnostaa käydä tutustumaan Losensteinin linnaan, joka sijaitsee tässä melko lähellä. Katsotaan miten lukemiset edistyy…

Aurinko alkoi paistamaan, joten päätimme ottaa pienen tauon opiskeluista ja lähteä lenkille. Sää oli mitä parhain, suuntasimme tällä kertaa viereiseen kylään Garsteniin. Reitti kulki ensin Enns-joen varttapitkin muutaman kilometrin, jonka jälkeen kiipesimme lehmälaidunten läpi mäen päälle. Täällä jotenkin valtavasti ihastuttaa luonnon läheisyys ja se, että maatiloja on tosiaan ihan muutaman kilometrin päässä keskustan vilinästä. Kaikilla lehmillä oli kaulassa kellot, jotka kilisivät ruohotuppojen nyhtämisen tahtiin.

Tämä kisu oli valtavan huomion kipeä ja meidät huomatessaan juoksi saman tien kerjäämään rapsutuksia. 🙂

Alla olevassa kuvassa, joen toisella puolella näkyy St. Ulrichin kirkko, josta muistaakseni joskus kirjoitin tännekin? Jos en, niin kävimme siellä kävelemässä joskus maaliskuussa. St. Ulrichista lähtee muutamia vaellusreittejä, joihin meidän olisi tarkoitus lähteä tutustumaan nyt lähiviikkoina.

Maatilakukkulan toisella puolella avautuikin heti Garstenin kylä. Löysimme ulkouima-altaita, jotka pitää käydä kyllä testaamassa kunhan sää pysyvästi lämpenee. Kävimme keskusaukiolla, jossa sijaitsee 1080-1082 rakennettu luostarikirkko. Kirkon tornit ovat samaan tyyliin rakennettu kuin tässä Stadplatzilla sijaitsevan kirkon tornit.

Yllätykseksemme bongasimme samasta rakennuksesta myös valtavan kokoisen vankilan! Tätä ensimmäistä kuvaa ottaessa en sitä vielä tajunnut,  mutta kun kiersimme rakennuksen toiselle puolelle näimme melkoiset aidat rakennuksen ympärillä. Kotiin päästyäni otin tietysti hieman selvää pikasta, ja selvisi että se on sijainnut luostarin vanhoissa rakennuksissa vuodesta 1851 lähtien. Vankila on yksi harvoista vankiloista Itävallassa, jossa säilytetään elinkautisvankeja ja mm. Josef Fritzl istuu siellä. Huh, melkoisia yllätyksiä sitä löytääkin kun lähtee vähän tutkimaan.

Kotiin päin kävellessä jännitimme sorsapariskunnan puolesta, kun he kaikessa rauhassa ylittivät vilkasta tietä. Onneksi autot huomasivat väistää. Olivat lähteneet iltakävelylle uusille seuduille, kuten mekin… Garsten oli hyvin pieni, mutta idyllinen paikka. Ehdottomasti menemme sinne uudestaankin lenkkeilemään ja kesällä uimaan!

Mukavaa viikonloppua teille!