Lauantaina ajelimme Kalkalpenin luonnonpuiston läpi Bad Ausseehen, jossa sijaitsee kuulemma Itävallan maantieteellinen keskipiste. Harmiksemme, emme tätä keskipistettä bonganneet lyhyen kävelymme aikana. Sen sijaan kaupungista löytyi putiikkeka toisensa perään, jotka myivät upeita Itävallan kansallismekkoja Dirndlejä sekä miehille Lederhoseneja eli nahkahousuja sekä mainion paikallisen ravintolan. Söimme ravintolassa maukkaimmat Schnitzelit, mitä olen koskaan syönyt. Tavallisesti Itävaltalainen ruoka on mielestäni hieman yksinkertaisen makuista, mutta näistä pihveistä oli mauttomuus kaukana. Kokemusta nosti se kun kuulimme kokin itse paukuttelevan pihvit litteiksi!

Syötyämme vatsat täyteen hyppäsin auton rattiin ja lähdimme etsimään Hallstattia. Reitti osoittautuikin jännittävimmäksi osaksi koko Road tripiä jyrkkine nousuine ja laskuineen sekä kapeine ajoteineen. J oli kateudesta vihreä, kun ei itse päässyt ajamaan ja minä sain rutistaa rattia kädet täristen. Matka ei onneksi kestänyt kuin vajaa puolisen tuntia.

Hallstattissa sää oli sateinen ja sumuinen, joten ensitöiksemme haimme kaikille sateenvarjot. Hallstatt sijaitsee Hallstätter See-järven rannalla ja siellä asuu vain noin 900 asukasta, tila on kortilla sillä vuorten seinämät nousevat lähes järven rannasta. Pieni kaupunki sinne on kuitenkin saatu rakennettua ja sen lieppeillä merkittäviä suolaesiintymiä. Hallstattin historia ulottuu jopa 7000 vuoden taakse ja sieltä löytyy esihistoriallinen suolakaivos. Alue elää tänäpäivänä turismilla ja suolatuotannolla.

Huonosta säästä huolimatta kadut kuhisivat turisteja, mutta en siltikään kutsuisi sitä turistirysäksi. Kaupungin persoonallisuus ja aitous on turisteista huolimatta säilynyt erittäin hyvin. Luin, että Hallstatissa vierailee vuosittain jopa miljoona uteliasta turistia. Onnekseni en törmännyt missään kansainvälisten ketjujen ruokapaikkoihin tai vaatekauppoihin vaan kaikki oli paikallisten pyörittämää.

Kiinalaiset ovat niin ihastuneita Hallstattiin, että rakennuttivat Etelä-Kiinaan on lähes täydellisen kopio tästä pienestä Itävaltalaiskylästä.

Tämän roadtripin ansiosta olen löytänyt ehdottoman lempikaupunkini. Ennen Hallstattissa käyntiä Italian Bergamo piti useita vuosia ensimmäisen paikan sijaa mutta nyt Hallstatt on täpärästi vienyt voiton. Rinteeseen rakennetut alppitalot, kapeat kadut, pikkuruiset kiviportaat ylös kirkolle ja tori suihkulähteineen, metsä, järvi ja korkeat vuoret lumihuippuineen. En osaa kuvitellakkaan kauniimpaa kaupunkimaisemaa.

Olin ottanut Hallstattista hieman selvää ennen matkalle lähtöä, ja muistaakseni instagramissa (loistava paikka löytää tärkeimmät turistikohteet) vastaani tuli kuva näistä alla olevista pääkalloista. Niimpä otin asiasta hieman selvää, ja selvisi että kyseessä on Hallstatissa sijaitseva Beinhaus eli luutalo. En alkuun tiennyt tarkalleen missä tämä paikka sijaitsee, mutta koska kyseessä on hyvin pieni kylä, paikka löytyi kohtalaisen helposti kirkon takana sijaitsevasta pienestä kappelista.

Satoihin kalloihin oli maalattu koristeita sekä vainajan nimi ja kuolinpäivä. Perinne oli alkanut 1700-luvulla, kun hautausmaalla ei ollut tilaa ja polttohautaus oli kielletty. Vainajan annettiin maata haudassaan 10-15 vuotta, jonka jälkeen ne kaivettiin ylös, putsattiin ja asetettiin samaan tilaan. Viimeisin kallo on siirretty luuhuoneeseen vuonna 1995 vainajan omasta toiveesta. Sisäänpääsy tähän pieneen, mutta merkilliseen huoneeseen maksoi 1,5 euroa. Naapurimaamme äänekkään turistilauman vuoksi emme jääneet huoneeseen muutamaa minuuttia pidemmäksi aikaa, vaikka kalloja olisi mielellään tutkinut pidempäänkin.

Parin viikon päästä pääsemme tänne uudestaan, sillä tämä paikka on pakko näyttää myös siskolleni ja ystävälleni! Toivotaan, että seuraavalla kerralla aurinko paistaa, jotta pääsemme kiipeämään myös Hallstattin vuorelle ja näköalapaikalle. Nyt sumun ja sateen takia jätimme sen välistä.

Ajelimme Hallstatista takaisin Steyriin jälleen Kalkalpenin luonnonpuiston läpi mutta toista reittiä kuin aamulla. En voi tarpeeksi korostaa, miten mahtavaa on vuokrata auto ja lähteä omin päin etsimään kiinnostavia kohteita uudesta maasta. Taidamme tehdä samanlaisen tripin myös Suomessa, kun sinne palaamme. Sunnuntaiaamuna palautimme auton haikein mielin takaisin Linzin lentokentälle, seuraava reissu on onneksi jo tiedossa!