Lomaviikko on nyt ohi ja kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon. Lily ei tosiaan toiminut nyt moneen päivään, joten postaukset tulevat nyt vähän viiveellä ja nopeammassa tahdissa.

Aloitimme 11 päivää kestäneen pääsiäislomamme viettämällä viikonlopun Nassfeldissa laskettelun merkeissä yhdessä 120 muun vaihtarin kanssa. Laskettelureissu oli tosiaan ESN Austrian järjestämä, joten opiskelijoita oli ympäri Itävaltaa. Laskimme, että suomalaisia oli mukana jopa 25!  Muutamaan heistä pääsimmekin tutustumaan viikonlopun aikana.

Lähdimme Steyristä aamupäivällä, ajelimme bussilla Linzin ja Salzburgin kautta Tröpolachin kylään, jonne saavuimme lopulta noin kello kuudelta illalla. Perjantai-ilta kului majoittumisessa, ruokailussa ja muihin vaihtareihin tutustuessa.

Lauantaiaamuna kävimme aikaisin aamupalalla ja olimme rinteessä jo noin klo 9 aikaan. Sää oli ihan mieletön, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila kohosi huikeisiin lukemiin. En tiedä johtuiko tuskanhiestä vai lämpötilasta mutta täytyy sanoa, että olipa hyvä, ettei meillä ollut niitä toppavaatteita mukana… Laskettelimme pääasiassa noin 2000 metrin korkeudessa, joten maisemat olivat sanoin kuvaamattoman upeat. Tätä näkyä olimme odottaneet kuin kuuta nousevaa ja vihdoin pääsimme näkemään sen omin silmin. 

Olen tosiaan laskenut suksilla elämäni aikana ehkä kaksi kertaa ja nekin reilut 10 vuotta sitten. Ei todellakaan ollut mikään helppo tehtävä oppia täysin uusi laskutyyli, asento ja menosuunta. Jussilla meinasi usko loppua kerran jos toisenkin viikonlopun aikana kun yritin laskeutua rinnettä alas etanan vauhdilla. Lauantaina iltapäivällä olin kuitenkin jo hieman saanut jujua siitä, miten homma hoidetaan ja saatoin jopa ihan pikkaisen nauttia siitä. Vauhti ei tosin siltikään päätä huimannut… 

Iltapäivää kohden rinteet alkoivat luonnollisesti menemään huonompaan kuntoon. Laskijoita oli ihan todella paljon ja kuten jo kerroin, lämpötila oli reippaasti yli + 15 asteen. Lumi alkoi paakkuntua sellaisiksi kasoiksi, että olo oli enemmänkin kuin kumparelaskijalla. Lähdimme takaisin hotellille iltapäivällä noin 5-6 tunnin laskemisen jälkeen. 

Sunnuntaina sää oli hieman tuulisempi ja viileämpi kuin lauantaina mutta aurinko paistoi. Jalat olivat kuitenkin niin tuskaisen väsyneet ja minulla ote lasketteluun niin hukassa, että päätimme enemmänkin nauttia auringosta kuin laskettelusta. Siispä tutustuimme hyvin myös paikallisiin rinneravintoloihin ja aurinkotuoleihin.

Kotimatka alkoi sunnuntaina noin neljän aikaan iltapäivällä, myöhästyimme hieman lähdöstä sillä yksi opiskelija oli kadoksissa. Kukaan ei tiennyt, kenen kanssa hän laski eikä kenelläkään ollut hänen puhelinnumeroaan. Wifi toimi rinteissä aina toisinaan, pääasiassa ei. Bussikuskin aikataulujen vuoksi jouduimme jättämään tämän kadonneen lampaan ja lähtemään ilman häntä. Matkustettuamme noin puoli tuntia, selvisi että hän oli ollut laskettelemassa Wienistä tulleiden opiskelijoiden kanssa. Onneksi heidän bussissaan oli vielä tilaa ja poika pääsi matkustamaan heidän kyydissä takaisin.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan koko rahan arvoinen. Maisemat oli tietenkin aivan mahtavat, tunnelma oli rentoa ja sääkään ei olisi voinut olla yhtään parempi. Tämä ei varmasti jäänyt viimeiseksi laskettelureissuksi Alpeille, vaikka tänä keväänä toista mahdollisuutta ei taida enää tulla. Mieleeni häivähti jopa niin hullu ajatus, että voisin kokeilla suksilla laskemista enemmänkin! Vaikka toisaalta rakastan lautailussa sitä rentoutta ja rinteessä istuskelua, sitä kun mihinkään ei ole kiire.