Vietimme sunnuntaipäivän Itävallan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Linzissä. Jokaisella vaihtarilla on täällä oma ”buddy”, jo pidempään Itävallassa opiskellut tukihenkilö, ja muutama näistä Buddyistä järjesti meille vaihtareille City tourin Linziin.

Linziin on Steyristä matkaa noin tunnin verran junalla ja edestakainen matka kustantaa opiskelijalta vain noin 8 euroa.

Aloitimme kierroksen kävelemällä pitkin Linzin katuja Mariendomin tuomiokirkolle. Kirkkoon mahtuu 20 000 ihmistä ja sitä rakennettiin 60 vuotta. Peruskivi muurattiin 1862 ja rakentaminen oli niin iso ja tärkeä projekti, että kaikki kaupungin asukkaat kantoivat kortensa kekoon joko lahjoittamalla rahaa tai työvoimaa, kirkon valmiiksi saamiseksi. Kirkon torni on kaksi metriä matalampi kuin Wienissä sijaitsevan Stephansdomin tuomiokirkon torni, koska siihen aikaan korkeampaa ei saanut rakentaa. Ikkunat olivat täynnä värikkäitä lasimaalauksia mm. Linzin historiasta ja kirkon rakentamisessa mukana olleista henkilöistä. Maalaukset olivat todella kauniita kaikkine väreineen ja tarkkoine yksityiskohtineen.

Kirkko oli niin suuri, ettei se mahtunut kerralla yhteen kuvaan.

Aivan Mariendomin tuomiokirkon lähellä sijaitsee konditoria Jindrak, joka on kuuluisa Lindzin tortuistaan. Linzer torte on maailman vanhin kakku ja vanhin resepti sen valmistamiseen on löytynyt 300 vuotta vanhasta keittokirjasta. Jindrak on valmistanut Linzer torttuja sen ”virallisella” reseptillä jo yli 80 vuotta. Konditoria oli täynnä mitä herkullisimman näköisiä kakkuja mutta koska meillä on vielä vahva turistivaihe meneillään, valitsimme molemmat tietenkin Linzin tortut. Hyvä valinta se olikin, torttu muistuttaa hyvin paljon Runebergin torttuja. Tässä konditoriassa pitää ehdottomasti vierailla uudestaan ja testata jotain toistakin kakkupalaa! Jindrakin kotisivut: http://www.jindrak.at/en/linzer-torte/

Kävimme ajelemassa katujunalla ympäri Linziä ja kuulimme samalla tietoa eri rakennusten historiasta ja merkityksestä. Linz oli vuonna 2009 maailman kulttuuripääkaupunki ja esimerkiksi taideteoksia löytyy ympäri Linziä, jopa useita samasta puistosta.

Iltapäivällä ostimme liput museojunaan ja kiipesimme sen kyydissä Linzin ”vuorelle” nimeltä Pöstlingberg. Tämä paikka osoittautui kyllä taas ihan lempparikseni. Hassua, että pelkään kamalasti korkeita paikkoja mutta kuitenkin ne paikat, jotka ovat korkealla ja joista on huikeat näkymät ovat myös ihan lemppareitani. Tosin olenkin aina ollut sitä mieltä, että pelkään korkeita paikkoja vain silloin kun jalkojeni alla ei ole maata vaan esim. lasia tai ritilikkö. Suvantosillan portaat ovat siten yksi pahimmista…

Vuorella oli ihana puisto, jossa eli myös jokunen peura. Abu Dhabista kotoisin olevan tytön oli hyvin vaikea ymmärtää, että poro ja peura ovat kaksi täysin eri eläintä vaikka näyttävätkin melko samalta. Vuorelta oli myös ihan mielettömät näkymät alas kaupunkiin. Tänne voitaisi mennä uudestaan kunhan saadaan vieraita käymään!

Illalla menimme vielä kaikki yhdessä syömään Italialaiseen ravintolaan nimeltä Monte Verde. Ruoka oli tietenkin taivaallisen hyvää, italialainen ruoka kun ei petä koskaan, nam. Söin risottoa, jossa oli kalmaria ja Jussi tilasi lohitortellineja kermakastikkeessa. Ravintolassa syöminen on täällä yhtä kallista kuin Suomessa, joten ihan joka viikko emme voi käydä näin hienosti syömässä.

Ravintolasta kävelimme rautatieasemalle, kävimme matkalla hakemassa jälkiruoaksi McFlurryt ja näin ensimmäistä kertaa laitteen, johon voit näpytellä tilauksen ja joko maksaa sen heti tai käydä maksamassa kassalle. Kone antaa sinulle vuoronumeron, jonka avulla maksat ja saat oikeat tuotteet. Viimeiset 200 metriä juoksimme asemalle sen minkä jaloista irtosi, joku nimittäin hoksasi, että juna lähtee 10 minuutin kuluttua ja seuraava 2 tunnin päästä. Ostimme ihan supernopeasti liput ja juoksimme vielä rautatieaseman toiseen päähän oikealle laiturille. Kuin ihmeen kaupalla kaikki ehti kyytiin, en ihan heti muista millon olisin juossut niin kovaa. Matka ravintolasta asemalle kesti noin 40minuuttia, koska kaikki täällä kävelee ihan äärettömän hitaasti! Kahdestaan oltaisi selvitty tuosta matkasta 15 minuutissa ilman sen suurempi ponnisteluja.

Olimme kotona 9 jälkeen illalla, joten koko päivä meni Linziä kierrellessä. Askeliakin tuli noin 20 000, eli noin 13km mutta oli kyllä sen arvoista!

Huomenna lähdemme puolestaan tutustumaan Wieniin muutaman muun vaihtarin kanssa. Suunnitelmissa on ainakin käydä katsomassa oopperaa, kierrellä ympäri kaupunkia ja ihastella arkkitehtuuria sekä juoda lasilliset viiniä Wienissä, tietenkin.

Kuulemisiin!

-Salla & Jussi