Viime viikolla se alkoi tai silloin ainakin sen tiedostimme. Ajatukset alkoivat yhä enemmän pyöriä heinäkuun puolessa välissä ja huomasimme, että meidän keskustelutkin alkoivat yhä useammin lauseella ”sitten kun päästään Suomeen niin…” Suunnittelin jossain vaiheessa jo matkalaukkujen koepakkaamista ja hyvä, ettemme ole jo kirjoittaneet valmiiksi ostoslistoja ja lukujärjestystä ensimmäisille viikoille (ehdin varmasti tehdä senkin vielä). Laskin, että meillä on jäljellä 21 päivää täällä, niistä 2 päivää menee koulussa, 2 päivää Stadtfesteillä, 9 päivää reissussa ja yksi on matkustuspäivä. Siispä jäljellä on 7 päivää aikaa tehdä niitä asioita, joita vielä haluamme täällä ollessa tehdä. Suunnitelmissa on ainakin käydä syömässä Wiener Schnitzelit ja käydä lähellä sijaitsevassa ulkoilmauimalassa, jos aurinko vaan sattuisi näyttäytymään. Hassua, mutta sitä tosiaan tulee mietittyä kaikenlaista kun kaipuu takaisin kotiin on kova.

Ennen vaihtoon lähtöä meille kerrottiin sekä Suomen päässä, että myös täällä Itävallassa millaisia vaikutuksia uuteen maahan muuttamisella voi olla ja yleisimmin onkin. On tutkittu, että esimerkiksi vaihdon aikana ihminen käy läpi neljä erilaista ”tunnekautta”, jotka liittyvät kulttuurishokkiin. Ensimmäisen kauden aikana yleensä heti vaihdon alussa maailmaa katsotaan vaaleanpunaisten linssien läpi, kaikki on niin kaunista ja ihan huippua ja mahtavaa. Seuraavaksi tulee se ikävämpi vaihe, pienet asiat alkavat ärsyttää ja kulttuurin huonot puolet alkavat tulla ilmi. Väsyttää ja tekee mieli lähteä kotiin. Loppuvaiheessa vaihtoa alkaa olla yleensä jo hieman sopeutunut paikalliseen kulttuurin, asiointi on helpompaa ja olo alkaa tuntua kotoisammalta. Viimeisenä muttei ehkä vähäisimpänä on niin sanottu kotiinpaluushokki, joka voi kuulemma olla voimakkaampi kuin kulttuurishokki uuteen maahan muutettaessa oli ollut.

Nämä vaiheet olivat meillä tosiaan hyvin tiedossa ja oikein odottelimme niitä mutta mikään ei jysähtänyt oikein kunnolla emmekä melkein huomanneet niiden tulevan. Kun vaiheita alkoi nyt oikein pohtimaan, huomaan että myös me olemme käyneet ne läpi, hieman eri järjestyksessä vaan. Elimme ensimmäiset kolme kuukautta pinkit lasit silmillä, jossain välissä Steyr alkoi tuntua jo enemmän kodilta ja tänne oli ihana palata reissujen jälkeen. Nyt olisimme ihan valmiita tulemaan kotiin, ellei meillä olisi vielä mahtavia juttuja odottamassa viimeisiksi viikoiksi. Mielenkiintoista nähdä tuleeko meille tuota kotiinpaluushokkia, jos tulee voisin kuvitella että se liittyy vapaa-ajan huomattavaan vähenemiseen. Tämä muutaman viikon mittainen suvantoaika on tuntunut valtavan pitkältä se täytyy myöntää. Ulkona sataa jatkuvasti, ei ole koulua eikä oikein mitään muutakaan tekemistä. Toisinaan on kirjaimellisesti sanottuna tuntunut siltä, että seinät alkavat kaatua päälle. 

Nyt ajatukset alkavat jo taas hieman kirkastua ja yritämme suunnata energiat loppuajaksi kaikkeen mukavaan. Tänä viikonloppuna Steyrissä on isot Stadtfestit ja ympäri kaupunkia järjestetään erilaisia kulttuuri- ja musiikkitapahtumia. Ainakin aiempina vuosina otettujen valokuvien perusteella odotamme tapahtumaa aika innoissamme. Ensi maanantaina meillä on kaksi tenttiä ja keskiviikkona saamme pitkästä aikaa vieraita kylään! Loppuaika kuluukin patikoidessa ja reissatessa ympäri Itävaltaa.

Kuvat on otettu viime lauantaiselta päiväretkeltämme noin puolen tunnin junamatkan päässä sijaitsevaan Losensteinin kylään. Losensteinissa on yksi Ylä-Itävallan vanhimmista ja suurimmista linnan raunioista eivätkä näkymätkään olleet hullummat.

xoxo
Salla