Niin upea Nizza

Heippa!

Tässä tulisi nyt viimeinkin tämä kauan panttaamani Nizza-postaus. 

Matka oli ensimmäinen kertani Ranskassa ja täytyy sanoa, että tämä tyttö on aivan myyty. Aurinko, turkoosin sininen meri, vanhan kaupungin kapeat kujat ja herkulliset ruoat muuta ei juuri tarvita. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja mukavia! En tiedä onko Nizza poikkeus asiakaspalvelun suhteen, mutta ainakin me saimme hyvää palvelua joka paikassa. Eräs mies jopa neuvoi meille reitin lentokentältä keskustaan, näytimme varmaan hieman eksyneiltä. 

ni4.JPG

 

Mitä puuhastelimme Nizzassa?

x Köllöttelimme aamupäivät rannalla kirjoja lukien ja nautimme siitä, ettei tarvinnut tehdä oikeastaan yhtään mitään. Kävin jopa pulahtamassa Välimeressä, jonka vesi ei ollut lainkaan niin kylmää kuin olin ajatellut.

nii1.jpg

ni7.JPG

x Söimme maailman toiseksi parhaimmat kinkkupiirakat (äiti tekee edelleen ne parhaimmat), suklaalla täytettyjä croissantteja, täytettyjä patonkeja, herkullisia lämpimiä sandwicheja ja vaikka mitä muita herkkuja. Alla näkyvät kinkkupiirakat löysimme Cours Saleyan kukkatorilta, joka ehdottomasti oli kaiken hypetyksen arvoinen kohde. Sieltä ostin tuliaiseksi myös muutaman Marseille-saippuan.

ni2.JPG

13460917_10154321657414824_620751500_o.jpg

kukk.JPG

ni1.JPG

x ihastelimme vanhan kaupungin upeita kapeita kujia, jotka toivat ihan mieleen Italian.

ni3.JPG

x Vietimme hetken jos toisenkin tämän suihkulähteen lähettyvillä. Upea taideteos, joka innosti vesileikkeihin kaiken ikäiset – myös minut!  

ni5.JPG

ni6.JPG

x Olimme ja nautimme. <3 

x Niin ja seisoimmehan me yhden illan kaatosateessa yhden pienen sateenvarjon alla, mutta ei annettu sen häiritä. 

 

Vaikka hintatasoltaan Nizza on korkeahko muihin välimeren kohteisiin verrattuna, ei tämä jäänyt varmastikaan viimeiseksi reissuksi Ranskan Rivieralle. Ensi kerralla voisi vuokrata vaikkapa asunnon viikoksi ja auton, jolla voisi sitten kierrellä kaikkia lähistön pieniä vuoristokyliä. 

Huomenna luvassa vielä kuvapostaus Monacosta, jossa piipahdimme samalla reissulla.

kulttuuri matkat

Vierailu itävaltalaiselle maatilalle

Heippa!

Nizzasta ollaan nyt haikein mielin palailtu takaisin tänne Itävallan kotiin, voikun olisimmekin voineet jäädä sinne vielä pidemmäksi aikaa. Ennen Nizzasta kertovaa postausta ajattelin kuitenkin vielä kirjoittaa viime maanantain retkestä itävaltalaiselle maatilalle.

Retki toteutettiin osana Austrian Culture & Civilization -kurssia. Opettajamme oli järjestänyt ystäviään avuksi ja saimme autokyydin tilalle, joka sijaitsi noin 15-20 minuutin ajomatkan päässä Steyristä. Kuten jossain aiemmista postauksista jo mainitsinkin itävaltalaisille maatiloille on hyvin tyypillistä, että sen yhteyteen on rakennettu myös pieni ”ravintola”. Mostbauer on auki vain muutamina päivinä viikossa ja siellä saa tarjoilla vain tietynlaisia ruoka-annoksia ja alkoholijuomia. Heti tilalle päästyämme istahdimmekin pöytään. Tällä ravintolalla ei ollut omaa menua, vaan ymmärtääkseni valikoima vaihtelee sesongin ja sen mukaan mitä on saatavilla. Suurin osa annoksen raaka-aineista on kuitenkin peräisin kyseiseltä tilalta.

most5.jpg

Valittavana oli kolme erilaista vaihtoehtoa, kaksi oli käytännössä samoja mutta koko vaihtui pienestä isoon, molemmissa näissä oli useita erilaisia lihoja sekä eräänlaista rahkaa ja perunasurvosta. Kolmas vaihtoehto oli kaksi leipää, joista toisen päällä oli ilmakuivattua (?) kinkkua ja toisen päällä rahkaa. Pahoittelut, etten tiedä näiden oikeita nimiä, lihalautasta kuitenkin kutsutaan Jauseniksi. 

Itse, suurena ilmakuivatun kinkun ystävänä, valitsin kaksi leipää. Huomasin nimittäin, että kinkun kanssa ei tosiaankaan oltu säästelty. Lisäksi tilasin mostia/siideriä, jota sainkin kokonaisen tuopillisen… Vaihtareiden kesken ruoka ymmärrettävästi jakoi mielipiteitä, mutta kaikki söivät lautasensa tyhjiksi. Suomalaiseen makuun ruoka varmaankin sopii, sillä mausteita ei itävaltalaisessa keittiössä juurikaan käytetä. Ainakaan mitä olen siihen päässyt täällä olo aikanani tutustumaan. Maut ovat hyvin yksinkertaisia, mutta myös aitoja.

Syönnin jälkeen lähdimme tutustumaan maatilan eläimiin. Omat suosikkini löytyivät sisäpihalta kun vastaan kipitteli neljä pienen pientä kissan pentua ja pikku aitauksessa lymyili kaksi viikkoa vanha vasikka.

most1.JPG

most4.jpg

most3.JPG

Aikamme touhuttuamme näiden pikkuisten kanssa kävimme vielä syömässä jälkiruokaleivonnaiset ennen kotiin lähtöä. Leivos maistui lähes samalta kuin suomalainen vappumunkki ja sen päälle sai levittää herkullisen makuista aprikoosihilloa. Ostin yhden myös kotiin viemiseksi Jussille, hän kun ei päässyt kuumeen takia mukaan. Hinnat näissä Mostbauereissa eivät todellakaan päätä huimaa, tällä kertaa lasku oli tasan kymmenen euroa ja se sisälsi pääruoasta menevän leipälautasen, tuopillisen mostia sekä kaksi munkkileivosta.

most2.JPG

Kaiken kaikkiaan vietimme erittäin mukavan illan tutustuen itävaltalaiseen maatilaan ja kulttuuriin. Opettajamme käyttää vaihtareita samalla tilalla joka lukukausi ja pääsimmekin lukemaan vieraskirjaa, josta löytyi myös useiden suomalaisten terveiset.

kulttuuri suosittelen matkat