Toinen päivä Krakovassa
Seuraava aamu Krakovassa alkoi aikaisin huolimatta edellisillan illanvietosta. Lähdimme heti aamupäivästä Wieliczkan suolakaivoksille, jotka omasta mielestäni osoittautui lopulta hieman pettymykseksi. Kuvittelin paljon autenttisempaa ympäristöä, aidompia tiloja ja nähtävyyksiä. Tottakai alueen historia on kiinnostavaa, mutta kun kuuntelet 3 tuntia työhönsä tympääntynyttä, huonosti englantia puhuvaa turistiopasta kiinnostus häviää samantien.
Kaivoksessa oli muutama upea maanalainen kirkko, jotka kaivostyöläiset olivat aikoinaan rakentaneet suolakivestä sekä hienoja valokuvia seinillä niistä aidoista tunneleista, joita emme päässeet näkemään. Kummankaan ihasteluun ei kuitenkaan annettu juuri lainkaan aikaa kun oli jatkuvasti käveltävä eteenpäin. Ymmärrän, että aidoissa tunneleissa piilee tietenkin hurjat turvallisuusriskit sillä alueella vierailee vuosittain yli 1,2 miljoonaa vierailijaa.
Tässä maailman suurimmassa maanalaisessa kirkossa järjestetään kuulemma usein ristiäisiä ja häitä.
Paikka osoittautui myös todelliseksi turistirysäksi; pääsymaksu oli kallis ja myös kuvaamisesta oli maksettava erikseen. Poistumisreitit kulkivat aina turistikaupan lävitse ja oli suunniteltu kuten IKEA:n tavaratalo. 3 tunnin kierroksen aikana kuljimme kolmen turistikaupan ja kahden ravintolan lävitse, siitä oli aito kaivostunnelma kaukana. Ehkä se oli syy siihen kaikkeen ärsytykseen mikä kierroksen aikana kertyi tai ehkä kierros oli vaan liian pitkäkestoinen ja opas maailman tylsin… Onneksi kuvat paikasta on sentään kauniita!
Kierroksen aikana näimme muuten vain 2% koko kaivoksen pinta-alasta vaikka tosiaan kävelimme koko ajan eteenpäin. Kierroksen pituus oli muistaakseni noin 6 kilometriä ja kävimme syvimmillään 135 metrissä.
Yllä oleva kuva on otettu 135 metrin syvyydessä, joka oli syvin kohta johon pääsimme menemään. Tämän kerroksen alapuolella on kuulemma vielä kuusi kerrosta kaivosta, mutta sinne ei ole yleisöllä pääsyä.
En nuolassut seinää vaikka kuulemma olisi voinut…
Wieliczkasta päästyämme lähdimme takaisin kaupunkiin Juutalaiskortteliin. Haimme myöhäiseksi lounaaksi valtavan kokoiset leivät. Kierros Juutalaiskorttelissa jäi ikävä kyllä hyvin lyhyeksi ja Synagogat näkemättä, sillä yhtäkkiä alkoi satamaan ihan kaatamalla. Päätimme karata loppuillaksi Galeria Krakowskan ostoskeskukseen shoppailemaan.
Illalliselle suuntasimme jälleen A:n kotiin, jonne olivat saapuneet myös hänen molemmat siskonsa sekä toisen siskon mies. Vietimme iltaa viinilasien ääressä tutustuen perheeseen. On kyllä niin mahtavaa, että meille tarjoutui tälläinen tilaisuus! Tällä tavoin sitä oikeasti pääsee tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja mikä parasta; etenkin ruokakulttuuriin.
Ruoka todellakin osui ja upposi, ja olisi tehnyt mieli pyytää A:n äidiltä reseptit kaikkiin niin ruokiin, joita pääsimme maistamaan. Tarjolla oli mm. tomaattifetajuustokeittoa, schnitzeleitä, karjalan paistia muistuttavaa ruokaa, joka oli kuitenkin mausteisempaa sekä broilerigulassia. Jokaisella illallisella oli tarjolla alkukeitto, pääruoka sekä jälkiruoka. Etenkin alkukeittoperinteeseen olen täällä reissun aikana kovasti ihastunut ja olemme tilanneet niitä myös ravintolassa käydessämme.
