Vierailu itävaltalaiselle maatilalle
Heippa!
Nizzasta ollaan nyt haikein mielin palailtu takaisin tänne Itävallan kotiin, voikun olisimmekin voineet jäädä sinne vielä pidemmäksi aikaa. Ennen Nizzasta kertovaa postausta ajattelin kuitenkin vielä kirjoittaa viime maanantain retkestä itävaltalaiselle maatilalle.
Retki toteutettiin osana Austrian Culture & Civilization -kurssia. Opettajamme oli järjestänyt ystäviään avuksi ja saimme autokyydin tilalle, joka sijaitsi noin 15-20 minuutin ajomatkan päässä Steyristä. Kuten jossain aiemmista postauksista jo mainitsinkin itävaltalaisille maatiloille on hyvin tyypillistä, että sen yhteyteen on rakennettu myös pieni ”ravintola”. Mostbauer on auki vain muutamina päivinä viikossa ja siellä saa tarjoilla vain tietynlaisia ruoka-annoksia ja alkoholijuomia. Heti tilalle päästyämme istahdimmekin pöytään. Tällä ravintolalla ei ollut omaa menua, vaan ymmärtääkseni valikoima vaihtelee sesongin ja sen mukaan mitä on saatavilla. Suurin osa annoksen raaka-aineista on kuitenkin peräisin kyseiseltä tilalta.
Valittavana oli kolme erilaista vaihtoehtoa, kaksi oli käytännössä samoja mutta koko vaihtui pienestä isoon, molemmissa näissä oli useita erilaisia lihoja sekä eräänlaista rahkaa ja perunasurvosta. Kolmas vaihtoehto oli kaksi leipää, joista toisen päällä oli ilmakuivattua (?) kinkkua ja toisen päällä rahkaa. Pahoittelut, etten tiedä näiden oikeita nimiä, lihalautasta kuitenkin kutsutaan Jauseniksi.
Itse, suurena ilmakuivatun kinkun ystävänä, valitsin kaksi leipää. Huomasin nimittäin, että kinkun kanssa ei tosiaankaan oltu säästelty. Lisäksi tilasin mostia/siideriä, jota sainkin kokonaisen tuopillisen… Vaihtareiden kesken ruoka ymmärrettävästi jakoi mielipiteitä, mutta kaikki söivät lautasensa tyhjiksi. Suomalaiseen makuun ruoka varmaankin sopii, sillä mausteita ei itävaltalaisessa keittiössä juurikaan käytetä. Ainakaan mitä olen siihen päässyt täällä olo aikanani tutustumaan. Maut ovat hyvin yksinkertaisia, mutta myös aitoja.
Syönnin jälkeen lähdimme tutustumaan maatilan eläimiin. Omat suosikkini löytyivät sisäpihalta kun vastaan kipitteli neljä pienen pientä kissan pentua ja pikku aitauksessa lymyili kaksi viikkoa vanha vasikka.
Aikamme touhuttuamme näiden pikkuisten kanssa kävimme vielä syömässä jälkiruokaleivonnaiset ennen kotiin lähtöä. Leivos maistui lähes samalta kuin suomalainen vappumunkki ja sen päälle sai levittää herkullisen makuista aprikoosihilloa. Ostin yhden myös kotiin viemiseksi Jussille, hän kun ei päässyt kuumeen takia mukaan. Hinnat näissä Mostbauereissa eivät todellakaan päätä huimaa, tällä kertaa lasku oli tasan kymmenen euroa ja se sisälsi pääruoasta menevän leipälautasen, tuopillisen mostia sekä kaksi munkkileivosta.
Kaiken kaikkiaan vietimme erittäin mukavan illan tutustuen itävaltalaiseen maatilaan ja kulttuuriin. Opettajamme käyttää vaihtareita samalla tilalla joka lukukausi ja pääsimmekin lukemaan vieraskirjaa, josta löytyi myös useiden suomalaisten terveiset.