Enkeleitä, onko heitä?

Olen kerännyt jo vuosia kirppiksiltä uskonnollisaiheisia tauluja. Kirkot (varsinkin sipulikattoiset), enkelit, pyhimykset ja muut henkiolennot ovat maalauksellisia ja kauniita – ja täällä Keski-Euroopassa sellaisia tauluja on joka kirppiksellä valita asti. Kuva on otettu kesämökin “enkelinurkasta” muutama vuosi sitten, ja lienee tarpeetonta mainita, että kokoelma on kasvanut huimasti.

Nurkkalaudassa (ks. kuva, toinen ylhäältä) oleva pieni käsinmaalattu Smolenskin luostari on suosikkini. Usein sitä katsoessa tulee mieleen Tuntemattoman sotilaan sitaatti  “Kyllä niitä peritään Molenskissa asti”. Ja muutenkin rajantakainen Karjala ja varsinkin sen kulttuuri kiinnostaa. Vielä minä lähden Vienanmerelle Solovetskin saarelle kuuntelemaan maitovalaita! Tai ainakin kirjon hienon käspaikan.

Olen kerännyt (tai en varsinaisesti kerännyt, mutta brocantesta aina joku löytö tulee tehtyä) myös pyhimyspatsaita, sellaisia n. 30 cm korkeita kipsijuttuja. Ensimmäinen tuli ostettua säälistä, koska sillä oli pää irtipoikki. Mies korjasi patsaan, laittoi pään vartaloon puutikulla, teki kipsistä uuden kaulan ja värjäsi vesiväreillä. Korjauskohtaa ei edes huomaa! Sitten patsas sai kaverin, pian toisen, ja nyt niitäkin on koko joukko kotona nurkassa ihmettelemässä nykymaailman menoa. Ehkä nekin päätyvät vielä mökille joku päivä, jos vaan kyytiin mahtuvat.

http://www.facebook.com/korukissa